Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä uskoo suomalaisen urheilun olevan puhtaampaa kuin yleisesti luullaan. ADT tekee tällä haavaa noin 1 350 testiä vuodessa. Käryjen määrä on alle prosentin luokkaa.
"Puhdastahan tämä urheilu on, vaikka käytöstä puhutaankin. Voin olla vähän sinisilmäinenkin tässä asiassa. Käyttäjiä voi toki olla kolme, neljä tai viisikin prosenttia. Yhtään superdouppaajaa ei kuitenkaan ole", dosentti näkee tilanteen.
Seppälä sanoo asiat niin kuin ne ovat, mutta omakin lehmä lojuu ojassa. Onhan mies ollut jo pitempään antidopingtyön keulakuva. Suomessa vilunkikonstien käyttäjiä seulotaan tiukemmin kuin joissakin muissa maissa.
"Testejä tehdään paljon, ja systeemi on laadukas", hän sanoo.
Seppälä luettelee nopeasti lajit, joiden piirissä kielletyillä aineilla on kysyntää.
"Kehonrakennus on ykkönen, jos se nyt ylipäätään voidaan laskea urheiluksi. Voimailupuolen lisäksi dopingia käytetään kestävyyttä vaativissa lajeissa. Niitä en kuitenkaan lähde erittelemään."
Porsaanreikiä on olemassa
Seppälä myöntää, ettei systeemi kuitenkaan ole aukoton. Esimerkiksi kasvuhormonitestejä vasta hiotaan, eikä eponkaan toteaminen ole helppoa.
"Eihän se epo-testi aukoton ole, sillä elimistön oma hormonitoiminta voi vaikuttaa asiaan. Testi on silti selvä riski. Voit selvitä kerran tai kaksi kuin koira veräjästä, mutta jäät kolmannella kerralla kirkkaasti kiinni", Seppälä varoittaa.
Dosentti on viime aikoina pohtinut eri vapauden antavia sääntöjä. Vuoden 2003 jälkeen koko maailmassa on urheilijoille myönnetty nelisentuhatta lupaa pääsääntöisesti astmalääkkeiden käyttöön. Osa luvista on toiseen kertaan annettuja.
"Tuo järjestelmä on pulmallinen, mutta Maailman antidopingneuvosto Wada ei ole keksinyt parempaakaan. Oletettavasti näillä urheilijoilla on jonkinmoinen astma."
Konitohtoreita ei kaivata
Seppälä sysää vastuun lääkäreille. Kyselemättä puoltavan lausunnon antavia "konitohtoreita" löytyy aina. Toivottavasti heitä ei ole pilvin pimein.
"On vain luotettava diagnoosit tekeviin lääkäreihin. Voi tietysti pohtia, miten helposti erivapauden saa vaikkapa USA:ssa."
Asiaa todellakin kannattaa puntaroida. Esimerkiksi Lillehammerin vuoden 1994 olympialaisissa liki 60 prosenttia urheilijoista ilmoitti sairastavansa astmaa. Nyt Kansainvälinen olympiakomitea KOK on vetänyt nyörit sen verran kireälle, että osa urheilijoista voi joutua luopumaan lääkityksestä ennen kisoja. KOK:n säännöt ovat tiukemmat kuin Wadan tai kansallisten antidopingtoimikuntien.
Ensi vuoden alusta astuu voimaan Wadan uusi pykälä, joka tiukentaa suonensisäisen nesteytyksen sääntöjä. Tuolloin kielletään kokonaan kaksi uutta aineryhmää. Pannaan joutuvat niin sanotut SARM-aineet, myostatiini-inhibiittorit ja androgeenireseptorin modulaattorit.
"Ne ovat kovia lääkeaineita", Seppälä sanoo.