Helsinki Dopingaineiden listauksessa on Antidopingtoimikunnan lääketieteellisen johtajan Timo Seppälän mukaan pahoja aukkoja. Anabolisia steroideja tunnetaan noin 150, mutta kiellettyjen aineiden listalla niitä mainitaan nimeltä alle 40.
- Myös nimeltä mainitsemattomat ovat kiellettyjä. Niitä ei kuitenkaan osata hakea, ja oikeuskäsittelyssä ne voidaan tulkita sallituiksi, Seppälä sanoo keskiviikkona ilmestyvän Kemia-Kemi -lehden haastattelussa.
Seppälän mukaan asiantuntija löytää mistä tahansa dopingaineryhmästä halutun vaikutuksen antavia yhdisteitä, joita ei ole mainittu kiellettyjen listalla. Aineiden etsiminen on Seppälän mielestä dopingvalvonnan kiireellisimpiä tehtäviä.
Dopingaineita löytyy Seppälän mukaan esimerkiksi lääkeyhtiöiden ylijäämäyhdisteistä. Uutta lääkettä kehittävä yritys voi luoda yhdistejoukon, jossa on kymmeniä saman yhdisteen johdannaisia.
- Paras pääsee lääkkeeksi, mutta muilla on samoja vaikutuksia. Kemisti pystyy päättelemään yhdisteiden kemiallisesta nimestä tai rakennekaavasta dopingkäyttöön soveltuvat, helposti valmistettavat johdannaiset, Seppälä sanoo Kemia-Kemi-lehden haastattelussa.
Seppälä vaatii suoria
juridisesti pitäviä testimenetelmiä
Seppälän mukaan dopinganalytiikan voimavarat olisi suunnattava suorien, juridisesti pitävien menetelmien synnyttämiseen.
Testien kannalta ongelmallisimpia elimistössä luontaisesti muodostuvat yhdisteet, kuten erytropoietiinihormoni (EPO) ja kasvuhormonia. Seppälän mielestä joukko kansainvälisiä urheiluliittoja ja testien kehittäjiä on lähtenyt hakoteille yrittäessään osoittaa tällaisten aineiden käytön epäsuorilla menetelmillä. Ajatuksena on, että urheilijan epänormaali verenkuva paljastaa kiellettyjen aineiden käytön.
Veritestit soveltuvat Seppälän mukaan enintään viitteellisiksi seulontatesteiksi ennen varsinaisen suoran dopingtestin tekemistä.
- Esimerkiksi EPOn käyttö vaikuttaa moniin verestä mitattaviin suureisiin. Mutta niin vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten ilman happiosapaine, ravinto, vuodenaika ja geenit. Yksittäisen urheilijan kohdalla on lähes mahdotonta osoittaa juridisesti pitävästi, että kyse on kielletyn aineen vaikutuksesta, Seppälä sanoo.