Posio Maanantaina viidennen kerran alkanut kansainvälinen seppätapahtuma toi paikalle ennakoitua pienemmän joukon raudantakojia Sirniöön, mutta viikon kestävillä päivillä ei tarvitse valitella heikkoa osanottoa.
Suosituimmalta oppijaksolta, kaiken kansan puukkokurssilta, osa ilmoittautuneista oli jäänyt pois, mutta siitä huolimatta alasimilla oli tiivis tunnelma alkuhetkistä saakka.
Kursseja järjestämässä ollut Posion kansalaisopiston teknisen työn opettaja Markku Kummala harmitteli viime hetken peruutuksia, sillä aiemmin kaikkia halukkaita ei voitu ottaa, sillä puukkojen takojia sopii alasinten ääreen 18.
Valtaosa puukontaonnan niksejä opettelevista on karskeja miehiä, mutta löytyy joukosta tuorettakin verta. Posiolainen Elina Mursu kalkuttelee pajavasaralla rautatankoa syntymäpäivänsä kunniaksi. Ensimmäisenä taontapäivänä 13 vuotta täyttävälle Mursulla ei ole tiukkoja suunnitelmia, mihin muotoon raudan pitäisi nöyrtyä.
"Mitähän tästä tulee", Mursu hymähtää ja katsoo koukulle takomaansa hehkuvaa tankoa.
Kunnon tapahtuma
houkutteli viikoksi
Tampereelta koko viikoksi tapahtumaan lähtenyt Heikki Seppälä kertoo opiskelleensa työväenopistossa takomista kuusi vuotta. Opistossa taontahetket ovat lyhyitä, minkä vuoksi hän innostui useamman päivän tapahtumasta.
"Kaikkein mukavinta tässä on se, että saa itse tehdä. Takomisessa on myös jotain mystistä, kun pitää silmillä havaita", Seppälä kertoo.
Viidentoista vuoden aikana satoja puukkoja takonut raisiolainen Mauri Ahtiainen on havainnut, miten takominen vie miehen mennessään kokonaan.
"Tämä on sairaus, joka pahenee vuosi vuodelta", Ahtiainen nauraa.
Naapurikylästä Anetjärveltä ahjojen ääreen lähtenyt Matti Saarijärvi pitää seppäpäiviä erittäin hyvänä ajatuksena, koska sillä saadaan kansa liikkeelle ilman kikkailua.
"Täällä yritetään tehdä sillä tavalla, kuin ennen aikaan - ei mitään koneellista", Saarijärvi sanoi.
Hänelle takominen on tuttua, sillä Saarijärvi kävi vuonna 1954 neljän kuukauden mittaisen seppäkurssin Hämeenlinnassa.
Matkailulle ohjelmaa
oikeaan ympäristöön
Sirniön seppäkylä-projektin päällikkö Liisa Saahkari arvioi, että perinteikkäälle kylälle voidaan rakentaa toimivia ja omaperäisiä matkailun ohjelmapalveluita seppien työstä.
Kaksivuotisen suunnitelman aikana rakennetaan tuotteet kesäksi ja talveksi. Lisäksi projektin tavoitteena on selvittää, miten kaavailtu kiinteä opetus voitaisiin toteuttaa.
Tänä vuonna tapahtumassa on taontakursseja kolmelle eri kohderyhmälle ja uutena ammattiseppien symposium, jossa on luentoja sekä huipputaitajien näytöksiä.
"Tämä on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että saataisiin koulutusta kylään", Saahkari kertoi.
Koulutusta on työstetty seppäkeskuksen nimellä, mutta Saahkarin mielestä hyvän idean jalostamisessa kannattaa liikkua jalat maassa. Yksi keino hänen mielestään olisi se, että perustettaisiin kiinteä yhden sepän paja, jonka kautta työhön perehdytettäisiin.
Ohjelmapalveluksi kehiteltyä tutumiskierrosta ja mahdollisuutta kokeilla takomista on jo testattu yhdellä ryhmällä. Vastaavaa kierrosta kaavaillaan talveksi, jolloin ryhmät liikkuisivat moottorikelkoilla.
"Kesätuotteesta ensimmäinen ryhmä antoi myönteistä palautetta", Saahkari kertoi.
Hänen mielestään miljööltään valmiiseen seppäkylään tarvittaisiin jatkossa majoitustiloja, joita voitaisiin kunnostaa vanhoihin rakennuksiin.
Saahkarin mukaan seppäkylän vahvuutena onkin juuri se, että kaikki rakennukset, pajat ja talot ovat valmiina. Vuosisatojen seppäperinteen vuoksi rakennettava ohjelmakin on aitoa.
Alkuvaiheessa ohjelmapalveluita ryhdytään myymään suurten keskusten kautta.
Vuoden 2 003 syksyyn jatkuvaan suunnitelmaan on saatu 116 000 euron rahoitus.
"Tämä on mittava projekti näin pienelle kylälle", Saahkari muistuttaa.