Ei tässä näin pitänyt käydä. Olemme huomaamatta hävittämässä toden ja sepitteen rajan, ja solahtamassa kuviteltuihin maailmoihin. Big Brother on esimerkki.
Luemme ja seuraamme useista laatuviestimistä (myös Kalevan viihdepalstoilta), mitä tekaistussa ympäristössä, BB-talossa, tapahtuu.
Median tehtävänä on vuosikymmeniä ollut tuoda esille todellisuutta niin hyvin kuin se ylipäätään on mahdollista. Uutisia ei ole tehty fiktiivisistä tapahtumista, vaan journalismi on nojannut yhteisesti ymmärrettäviin tosiseikkoihin.
Tänään tv:n viihdeohjelma antaa aiheen uutisiin ja artikkeleihin, isoihin otsikoihin.
Oikeusistuinta pidetään todellisuuskäsityksemme moraalisena ankkurina. Tarzan ei voi haastaa Mustanaamiota leivättömän pöydän ääreen.
Äsken raastuvassa seisoi kaksi BB-hahmoa, kun oikeus pui BB-talon tapahtumia edelliseltä tuotantokaudelta. Tuomiokin langetettiin.
BB osoittaa, kuinka heppoisella sepitteellä pystyy työntymään tv-ruudusta yhteiskuntaan. Eikö se ole outoa, hälyttävää?
Vanha kreikkalaisveitikka, filosofi Platon (427--347 eaa) tiesi mitä teki kun hän jakoi todellisuuden kahtia, aistein havaittavaan ja ei-aistilliseen. Apteekkilakko on havaittavaa todellisuutta. BB on on ei-aistillista, kuvittelua.
Lume alkaa olla helpommin ymmärrettävissä kuin varsinainen todellisuus. Näin tässä juuri pitikin käydä.
