Sepelvaltimotautikohtausten hoito on kohentunut monin tavoin kahden viime vuoden aikana. Varjoainekuvausten määrä on lisääntynyt ja viive niihin on lyhentynyt. Vaaran arviointi on paremmalla tolalla, ja hoito osataan kohdentaa paremmin potilaisiin, joiden riski on kaikkein suurin.
Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänkeskuksessa tehty seurantatutkimus kertoo, että tehostunut hoito on säästänyt myös ihmishenkiä. Kun vuonna 2001 kuolleisuus oli 9,8 prosenttia, oli se viime keväänä laskenut seitsemään prosenttiin. Tutkimus kattoi molempina vuosina kaikki yliopistosairaalat.
Hyvät tulokset on saatu aikaan ennen kaikkea koulutuksella ja tiedotuksella. Voimavarat eivät ole kahdessa vuodessa kasvaneet, sanoo vt. apulaisylilääkäri Saila Vikman TAYS:sta.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta hoitokäytännöissä on TAYS:n Sydänkeskuksen ylilääkärin Kari Niemelän mukaan vielä tehostamista.
Sepelvaltimokohtauspotilaan riski kuolla tai saada pysyvä sydänlihasvaurio on suurimmillaan jo ensimmäisten 24-48 tunnin aikana, joten varhainen taudin määritys, vaaran arviointi ja nopea hoito parantavat potilaan ennustetta.