Helmikuun lopusta toukokuun alkuun ei oululaisella Karl Grünnilla ole turhaa vapaa-aikaa.
Kastellin lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori työskentelee oman virkansa ohessa äidinkielen ylioppilaskirjoitusten sensorina ja lukee noin 300-500 kokelaan tekstitaidon kokeet ja esseet.
"Pyrin tarkistamaan kokeita kahdesta kolmeen tuntia joka päivä. Joskus kolmekaan tuntia ei silti riitä", Grünn sanoo.
Sensorin työ on salassa pidettävää, joten koepinoa ei voi viedä kodin ulkopuolelle.
"Ulkopuoliset eivät saa nähdä, minkä koulun kokeita korjaan. En voi siis korjata kokeita työpaikallani, junassa tai edes kahvilassa."
Ihmisten hassut käsitykset sensorin työstä huvittavat Grünnia. "Usein sensorien arvellaan olevan vanhoja, elämää ymmärtämättömiä setiä, jotka kyttäväät vain pilkkuja. Yleisin kysymys on, että luetteko te sensorit tosiaan kaikki saamanne kokeet. Voin vakuuttaa, että en tunne ainoatakaan sensoria, joka ei lukisi joka ainoaa saamaansa koetta."
Grünnin mukaan sensorin tehtävänä on olla ikään kuin tasottaja, joka varmistaa, että oppilaat Utsjoelta Hankoon saavat arvosanansa samoilla arvosteluperiaatteilla.
"Yksi asiantuntija, oppilaiden oma opettaja, on jo lukenut tekstit ja korjannut tekstitaidon kokeet. Minun tehtäväkseni jää verrata, että olenko hänen kanssaan samaa mieltä."
Lue lisää tiistain Kalevasta!