Lasse Pirjetä on sensaatio, julisti päävalmentaja Hannu Aravirta hengästyttävän monta kertaa Skandinaviumin jäähallin käytävillä viime keväänä. Oli miten oli, Pirjetän henkilökohtainen MM-kisapanos jäi muutaman vaihdon mittaiseksi. Vastuu jäi leijonien hyökkäyskaluston pienimmäksi.
Pirjetä ei päässyt näyttämään koko osaamistaan, mutta NHL:n kykyjenetsijät ympyröivät kookkaan kärppäsentterin nimen paksulla tussilla. Scouteista ärhäkimmin iski kimppuun Jukka Holtari ja hänen edustamansa Columbus Blue Jackets, joka tarjosi toukokuun lopussa 500 000 dollarin yksisuuntaista sopimusta.
Toimintatavoiltaan jäykkä ja jähmeä NHL:n keskusvirasto ei sopimusta hyväksynyt, koska Pirjetällä ei ollut asiaankuuluvaa varausta. Columbus ei hätkähtänyt vaan lupasi varata Pirjetän viidennellä kierroksella kesäkuussa Torontossa.
Columbus piti lupauksensa. 5. kierros numerolla 133 jää historiaan. Täsmälleen samalla numerolla Blue Jackets poimi Petteri Nummelinin vuonna 2000.
Nyt Pirjetä ei enää ole pelkkä sensaatio. Hypätkäämme suoraan superlatiiviin.
Terveenä pysyessään Pirjetä on alkavan NHL-kauden suurin suomalaissensaatio.
Hän pelaa Columbuksen ykkösketjussa runkosarjassa 75 ottelua ja tekee niissä 20+35=55 pistettä. Hän on joukkueensa toiseksi paras pistemies. Koska hän on jo 28-vuotias, hän ei voi saada vuoden tulokkaalle ojennettavaa Calder Trophya. Joka tapauksessa Pirjetä tahkoaa NHL:ssä seitsemän kautta ja tulee tuon tuostakin leijonien avuksi kevään MM-kisoihin. Myös 2003.
Terveenä pysyessään? Niin. NHL:n 750 pelaajasta vain todella harvat ja valitut pystyvät kahlaamaan runkosarjan kaikki 82 ottelua läpi.
Jääkiekkokaukalo voi nimittäin olla äärimmäisen kurja paikka siellä ahertavalle työläiselle. Mario Lemieux´n ja Saku Koivun vakavilla sairastumisilla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä jääkiekkoilun kanssa, mutta ne muistuttavat meitä siitä, että trimmatuinkaan huippu-urheilija ei pääse karkuun kolhuja ja koettelemuksia.
Polvet, nilkat ja ranteet kirurgi saa viiltävän terävällä veitsellään yleensä kuntoon, mutta päähallintakeskuksen vammoissa lääketiede usein joutuu tunnustamaan oman avuttomuutensa. Aivotärähdykseen ei ole keksitty sopivaa pilleriä, kapselia, tablettia, laseria tai puukkoa. Ensimmäisenä tulevat mieleen Pat LaFontaine, Brett Lindros, Kaj Linna ja Jani Nikko. Siinäpä kvartetti, jonka ura kääntyi melkeinpä äkkiarvaamatta jääkiekkoilijan auringonlaskuun. Liian monta tärskyä liian äkkiä.
NHL:n supertähtiin lukeutuva Eric Lindros kävi rajamailla. Samoin Kärppien kultakypärä Brett Lievers, joka sai kymmenen vuotta sitten kolme aivotärähdystä kahdeksassa kuukaudessa ja oli pelaamatta kokonaisen kauden. Nyt parivaljakko pystyy jatkamaan uraansa - ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.
Entäpä silmävammat. Mattias Öhlund, Bryan Berard ja Mattias Weinhandl tietävät, miltä tuntuu kun lähes kaiken joutuu panemaan yhden silmän varaan.
Ikenetkin saavat usein ihmetellä, mihinkäs ne hampaat oikein lähtivät, mutta purukaluston uusiminen on arkipäivää ja kuuluu jääkiekkoilijan ammatissa pienimpiin ja harmittomimpiin toimenpiteisiin.
Jääkiekkokaukalo on taistelutanner, jossa fyysiset ja psyykkiset valmiudet joutuvat äärimmäisen kovan rasituksen polttopisteeseen. Pelaajan täytyy olla valmis vastoinkäymisiin - myös niihin kovimpiin.
NHL:ssä sedät jaksavat heilua. Viime kesänä Stanley cupin voittaneesta joukkueesta kaikki runkopelaajat olivat yli kolmekymppisiä huippuna ikinuori Igor Larionov, joka täyttää joulukuussa 42 vuotta. Hän on aikoja sitten uransa päättänyttä Jari Kurria noin puoli vuotta vanhempi. Larionov on keskiviikkona alkavan NHL:n vanhin pelaaja.
Vanha neuvostokone ei ole pappakerhossa yksin. Myös Mark Messier (NY Rangers) ja Chris Chelios (Detroit) ovat ylittäneet neljänkympin rajapyykin. He eivät ole mitä tahansa kiekonleipojia. He kuuluvat joukkueiden avainpelaajiin, eläviin legendoihin, joita suuri yleisö palvoo ja rakastaa.
NHL:n alaikäraja on 18 vuotta, mutta mihin piirretään raja toisessa päässä. Kolmessa harjoitusottelussa Larionov taiteili tehot 0+4=4.
Ei kai Igor aio tyylitellä kaukalossa vielä nelivitosena...?
Ei kai nyt sentään...
Sehän olisi sensaatio!
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi