Valtakunnallisen vanhustenviikon kunniaksi Madetojan salilla raikuivat perjantaina niin virret, israelilaiset kansansävelmät kuin seisaaltaan laulettu mahtipontinen Kymmenen virran maa. Oulun kaupungin ja evankelisluterilaisten seurakuntien yhteistyönä järjestämä kansanjuhla keräsi paikalle noin 700 oululaista.
Puolentoista tunnin ohjelman jälkeen kaikille paikallaolijoille tarjottiin kahvit, ja läksiäislahjoina Diakonia-ammattikorkeakoulun oppilaat jakoivat kaikille kotiin viemisiksi Oulun juhlavuoden pinssin ja tulipunaisen ruusun.
Yhdeksättä kertaa vietettyyn juhlaan oli järjestetty ilmainen bussikuljetus kaupungin eri laidoilta. Kotipalvelusihteeri Kirsti Käppi uskoikin, että linja-autokuljetus vetää paikalle väkeä, jonka muuten olisi hankala päästä liikkeelle. "Hieno tila houkuttelee myös varmasti mukaan."
Kovin kauaksi 800 hengen ennätyslukemista ei jääty, sillä Käpin laskujen mukaan yläkatsomossa oli 120 henkeä, ja alhaallakin liki kuusisataa.
Oulun kaupungin tervehdykseen juhlaan toi sosiaali- ja terveystoimen johtaja Jari Mäki-Runsas, joka toi esiin kaupungin kymmenen vuoden päähän yltävän vision tulla yhä paremmaksi asuinpaikaksi myös ikäihmisille.
Piispa Olavi Rimpiläinen puhui usealle paikalle olijalle tärkeästä asiasta, lapsista. Puheesta saattoi lukea kaikille osoitetun viestin siitä, että sukupolvien välisen kuilun ylittämiseen tulisi aina pyrkiä.
Diakoniatyöntekijä Anna-Maija Sälkiö Oulujoen seurakunnasta totesikin, että vanhustenviikon juhlaohjelmaan yritetään joka vuosi saada mukaan kaikki sukupolvet.
Tänä vuonna päästiin nauttimaan yhteislaulujen lisäksi nuoriso-orkesterin soittamista klassisista sävelmistä, naistanssiryhmä Kinneretin pyörähtelystä ja Teatteri Neliapilan iäkkäiden karjalaisevakkojen Ainon ja Antin elämää kuvanneesta teatteriesityksestä.
Tyttökullat liikenteessä
Kuudenkymmenen vuoden jälkeen vastikään takaisin Ouluun muuttanut Eila Leppäsaajo kertoi pitäneensä ohjelmasta Savossa asuttujen vuosien tartuttamalla tyylillä: "Kukin tykkää siitä ohjelmasta, mitä tulee katsomaan."
Lähellä asuva Leppäsaajo ei tarvinnut ilmaista kyyditystä, mutta uskoi sen houkuttaneen ihmisiä paikalle kauempaa. Siskojensa Ritva Tienarin ja Eeva Heikkisen opastuksella Madetojan saliin tutustumaan lähtenyt paluumuuttaja aikoi tarjota seuralaisilleen juhlan jälkeen kahvit kotona.
"Kun siellä ei tarvitse jonottaa", naiset tuumasivat ja saivat mukaansa ruusut kahvipöydän koristeeksi.