Puolen vuoden uusiintuneen turhautumisen jälkeen ryhdyin purkamaan tuntojani, joita yritykseni käyttää nykyisen kotikaupunkini Oulun hyvinvointipalveluja ovat synnyttäneet.
Johtaessani Oulun kaupunginteatteria sain nauttia loistavasta ja hyvin toimivasta työterveyshuollosta. Seitsemän vuotta sitten jäin eläkkeelle, ja jo tuolloin todetut rytmihäiriö- ja verenpaineongelmat hoituivat vanhat reseptit uusimalla alkuun.
Sitten ilmeni uutta epäsäännöllisyyttä pumpun toiminnassa ja kun puhuin asiasta yksityisessä yrityksessä toimivalle lääkäriystävälleni, hän kirjoitti minulle lähetteen labraan ja sanoi: ”Tulee kohtuuhintaiseksi sinulle kun käyt kaupungin labrassa, kun meillä se on niin hintavaa.”
Soitin silloiseen keskustan terveyskeskukseen ja pyysin aikaa laboratoriotutkimukseen. Minulle vastattiin, että katsotaanpa lääkäriaikaa lähetteen saamiseksi. ”Kolmen viikon päässä olisi yksi aika”, johon minä ”Miksi käyttää teidän kortilla olevia lääkäriaikojanne, kun minulla on lähete?” ”Ei meille minkä lääkärin tahansa lähetteellä tulla.” Keskustelu johti siihen, että turvauduin OYSin labraan ja maksoin heidän tutkimuksensa, joka ketterästi lähetti tutkimustuloksen lääkärilleni ja minulle.
Sen jälkeen ymmärsin lääkärini perusteet, että hän oli lähtenyt kunnanlääkärin virasta ja siirtynyt yksityispuolelle, byrokratiaa pakoon. Olen sen jälkeen maksanut kiltisti heidän taksojensa mukaisesti labrat, vuositarkastukseni ja reseptien uusimiset.
Ajattelin viime syyskuussa, että kun terveyskeskukseni on muuttanut Kontinkankaalle ja muuttunut hyvinvointikeskukseksi, turvaudun siihen.
Yritin varta aikaa netistä. Omahoito ei ottanut kirjautumista vastaan, koska minulla ei ollut edellytyksiä ns. vahvaan tunnistautumiseen. Minulla oli pankin käyttöön vain tunnuslukukortti ja vahva tunnistautuminen oli uusi minulle. Katsoin hyvinvointikeskuksen sivulta sähköpostiosoitteen henkilölle, jonka vastuualueeseen ilmeisimmin kuuluvat vastaanottoon liittyvät asiat. En ole saanut vastausta.
Kävelin Kontinkankaalle. Jonotettuani lapun kanssa pääsin ystävällisen infoihmisen kanssa keskusteluun. Hän soitti useamman puhelun ja "sieltä jostain" luvan saatuaan loihti minulle laboratorioajan. Nyt näytti hyvältä. Marraskuun loppupuolella pääsin laboratorioon. Tuloksetkin tulivat ja kutsu sairaanhoitajan kanssa keskusteluun. Hän ei voinut antaa minulle lääkäriaikaa, koska olin poissa Oulusta joulukuun.
Syksyn koulusta viisastuneena olin nyt hankkinut härpäkkeen, jolla vahva tunnistautuminen onnistuu. Avasin netistä uuden vuoden kunniaksi omahoidon ja pääsin sisään, mutta ajanvaraus ei onnistunut. Jatkoin siellä kirjoittamalla sinne, että aikaa kaipaan. Siinä sivulla luvattiin, että viestiin vastataan vuorokaudessa. Ei ole vastattu.
Siispä taas Kontinkankaalle. Kiireettömän ajan olisin saanut toukokuulle. Muut ajat olivat menneet tai info ei niihin päässyt käsiksi omalla järjestelmällään. He konsultoivat jotakuta lääkäriä ja vastaus oli ”Akuuttiin jonottamaan arkiaamuna.” Kiitti huisisti.
Taannoin luin Kalevasta jonkun kunnallispoliittisen toimijan mietteitä, että vanhemmalle väestölle kannattaisi järjestää säännöllisiä terveystarkastuksia. Uskon, että pitkässä juoksussa hänen ehdottamansa seniorineuvolatoiminta olisi viisasta ja kustannustehokasta. Sen avulla saataisiin hoidettua vanhempien ihmisten arjen problematiikkaa hyvinvointina ennen kaiken kriisiytymistä kalliin erikoissairaanhoidon tasolle.
Lisäksi kynnys oikea-aikaiseen hyvinvoinnin ylläpitoon alenisi atk-akateemiselta tasolta ihmisten keskusteluksi.
Ahti Ahonen
teatteriohjaaja freelance
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.