Moni meistä antaa piutpaut terveellisille elämäntavoille. Mitä siitä, jos raavaalla miehellä on pallovatsa ja naisella runsaasti ulottuvuutta paikoissa, joissa vähempikin riittäisi. Kai oman elämänsä saa elää niin kuin haluaa ja parhaaksi näkee?
"Toki", sanoo dosentti Timo Strandberg. "Hällä väliä -asenteesta aiheutuvat laskut lankeavat usein maksettavaksi vasta vanhuusiällä."
Ihmiset elävät nykyisin pitempään kuin aiemmat sukupolvet. Mutta mitä he tekevät lisävuosilla, jos ne ovat täynnä kremppaa ja kärsimystä? Toimintakyvyn säilyminen niin pitkään kuin mahdollista on sekä yksilön että yhteiskunnan etu.
Jos haluaa ennakoida seniorikuntonsa, kannattaa seurata oman painonsa kehitystä 25-vuotiaasta keski-ikään. On olemassa vakuuttavaa tutkimustietoa siitä, että lisäkilojen todellinen painoarvo ennusteessa on merkittävä. Mitä pienempi painon nousu, sitä parempi elämänlaatu vanhana.
Timo Strandberg on akatemiatutkija, jonka Kansaneläkelaitos palkitsi taannoin gerontologiapalkinnolla. Tunnustus myönnetään terveyttä edistävästä, tieteellisesti korkeatasoisesta tutkimustyöstä, josta hyötyy eritoten iäkäs väestönosa.
Strandbergin omimpana alueena ovat krooniset sairaudet, sepelvaltimotauti muun muassa, mutta hänen tutkijan intonsa ja tarmonsa ulottuu laajalle.
Varsin pitkän aikavälin kattaa Suomessa niin sanottu johtajatutkimus, jota on nyt viemässä läpi jo kolmas tutkijasukupolvi. Tähänastiset tulokset ovat herättäneet runsaasti myös kansainvälistä kiinnostusta.
Tietämättä hankkeen kauaskantoisuudesta vielä 1960-luvulla silloinen Työterveyslaitos vauhditti firmojen johtajaportaan terveystarkastusprojektin. Tutkimusryhmään tuli mukaan yli kolme tuhatta vuosina 1919-1934 syntynyttä miestä eri puolilta maata. Kaikki siis samasta sosiaaliluokasta.
Kun työterveyslaitos 70-luvun alussa siirtyi valtiolle, professorit Tatu Miettinen ja Jussi Huttunen ottivat aineiston huostaansa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Projektia on siitä saakka pidetty vireillä vaihtuvalla tutkijaintensiteetillä.
Ympäri Suomea asuvien johtajien suhtautuminen asiaan on ollut koko ajan kiitettävää. Tällä pitkällä jaksolla on seurattu muun muassa tutkimukseen osallistuvien painoa, tupakointia, alkoholin käyttöä, liikuntaa, yleistä terveydentilaa ja vitaliteettia - viime vuosina eritoten elämänlaatua.
Tutkimus jatkuu yhä, ja siihen on sisällytetty uusimpia menetelmiä, muun muassa neuropsykologisia tutkimuksia, pään magneettikuvauksia ja henkisen toimintakyvyn testausta. Seurannassa olevien keski-ikä on jo 80 vuotta.
Vuoteen 2000 mennessä oli alkuperäisestä ryhmästä noin kolmannes kuollut. Kun kuolleisuutta tarkasteltiin painonnousulukujen valossa, huomattiin, että prosentti oli selvästi korkeampi niiden kohdalla, joiden paino oli 25 ikävuoden jälkeen keski-ikään mennessä noussut 15 kiloa tai enemmän.
Erityisen kiinnostavaa oli se, että vanhan iän elämänlaatu oli sitä parempaa, mitä vähemmän paino oli noussut keski-ikään mennessä .
Liikunnan lisääminen
tärkeintä
"Jos paino on noustakseen, se tekee sen yleensä keski-ikään mennessä, naisilla tosin usein vaihdevuosien jälkeen", Strandberg toteaa.
Kun painon nousu on kaikkien ihmisen terveydellisten riskitekijöiden äiti, nyt olisi yhteiskunnassa korkea aika linjata, miten asioissa edetään ja miten epäkohtaan tartutaan. Vaikka lihominen ei välttämättä tapa, se vaikuttaa sekä vanhuusiän elämänlaatuun että kansantalouteen. Toimintakyvyttömyys on yksilön kannalta turhauttavaa ja tuskallista, ja laitoshoito kallista."
Jos asialle ruvetaan tekemään jotain vasta sitten, kun ihminen on jo vanha, onnistumisen mahdollisuudet saattavat olla jo huomattavasti pienemmät. kuin nuorella iällä. Onnistumisella tutkija tarkoittaa sitä, että väestö on saatava siirtymään vanhuuteen mahdollisimman terveenä, jotta se olisi terveempi vanhanakin.
Henkilökohtaisesti Strandberg on kuitenkin tehnyt ja tekee parhaansa myös niiden vanhusten hyväksi, joilla jo on krooninen sairaus. Neljän sadan kotona asuvan 75-vuotiaan sepelvaltimotautipotilaan tutkimusryhmässä on haettu elintapamuutosta ja pyritty korjaamaan lääkehoitoja, jotta nähdään vertailuryhmään peilaten, voidaanko näin parantaa ennustetta ja asianomaisten oloa ja viihtyvyyttä.
Elämäntapamuutoksista tärkein on liikunnan lisääminen. Yksilölliset erot kyseisessä ikäryhmässä ovat kuitenkin sekä fyysisen kunnon että aiempien tottumusten osalta varsin suuret.
Tupakanpoltto ei kuulu eliminoitaviin asioihin, sillä harvat tupakoijat elävät tämän ikäisiksi. Myös painonpudotus on kaksipiippuinen asia, sillä monet vanhukset kärsivät pikemmin aliravitsemuksesta.
Herpeksellä tekemistä
Alzheimerin taudissa?
Gerontologisiin kysymyksiin haetaan samanaikaisesti ratkaisuja monella taholla. Timo Strandberg on tutkijana muun muassa mittavassa kansainvälisessä projektissa, jossa selvitetään estrogeenireseptoreihin vaikuttavan uudentyyppisen lääkkeen tehoa valtimotautien ja rintasyövän ehkäisyssä.
Kyseisessä tutkimuksessa on mukana noin 10 000 menopaussin ohittanutta naista. Käynnissä on myös kolesterolin entistä tehokkaamman alentamisen vaikutuksia selvittävä suuri pohjoismainen tutkimus.
Dementia ja Alzheimerin tauti kiinnostavat tutkijoita kautta maailman. "Omat aineistomme näyttävät tukevan erästä kiinnostavaa löydöstä", Strandberg kertoo. "Alzheimerin tautia sairastavilta potilailta on patologisissa aivotutkimuksissa löydetty enemmän herpesvirusta kuin vertailuryhmältä. Samaan suuntaan viittaavat meidän seerumivastetutkimuksemme, jotka on tehty kotona asuvien vanhusten keskuudessa."
Herpes on yleinen virus, ja tältä pohjalta voisi vauhdittua lukuisia lisätutkimuksia.