Kansainvälinen finanssi- ja talouskriisi on pakottanut tekemään merkittäviä uudistuksia sekä kansantaloutemme ansaintalogiikkaan että sen taloudellisen turvallisuuden järjestelmiin pärjätäksemme kilpailussa. Suomessa haasteet ovat poikkeuksellisen suuria sen vuoksi, että hyvinvointimme riippuu maailmantalouden kilpailijoitamme enemmän julkisen talouden rahoituksen kestävyydestä.
Senioriväestön hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä Euroopan nopeinta vauhtia ikääntyvässä Suomessa. Hyvinvointiyhteiskunnnan rakenteet on korjattava sellaisiksi, että jokaisella ikääntyneellä on mahdollisuus riittävään toimeentuloon ja laadukkaisiin palveluihin. Emme saa samanaikaisesti rasittaa lapsiamme ja lapsenlapsiamme huomattavasti nykyistä korkeammalla kokonaisveroasteella.
Valtiovarainministeriö julkisti uudet julkisen talouden kestävyyden painelaskelmat joulukuussa. Noin puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta johtuu lakisääteisen eläketurvan ja puolet vanhuspalveluiden kestävyysvajeesta, jossa on siis kysymys vanhuuden kustannusten rahoittamisesta. Jo nyt 85 vuotta täyttäneiden terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon käytetään vuosittain enemmän rahaa kuin heidän eläkkeisiinsä.
Ministeriön tuoreessa "Hyvinvointia kestävästi" raportissa vahvistetaan näkemys, että julkisen talouden kestävyysvajeen kannalta on haasteellisinta rahoittaa iäkkäimpien kansalaisten terveys- ja hoivapalvelut. Raportissa kannustetaan varautumaan myös itse oman vanhuuden kustannusten rahoittamiseen.
Ikäihmisten palvelujen kysynnän voimakkaaseen kasvuun on vastattava kehittämällä samanaikaisesti sekä julkista että yksityistä palveluiden rahoitusta ja palveluiden tuottamista. Merkittäviä uudistuksia ovat muun muassa kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva palvelusetelilainsäädäntö sekä uusi terveydenhoitolaki.
Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistelemassa vanhuspalvelulakia, joka vihdoin määrittelisi kansalaisen oikeuden hoivapalveluihin. Suuria asioita on muitakin ratkaisematta. Seuraava eduskunta joutuu päättämään, miten kehitämme terveydenhoidon monikanavaista rahoitusta sekä kuntien palvelurakennetta. Palvelusetelijärjestelmää pitäisi myös kyetä kehittämään yhdenmukaisin periaattein koko maassa.
Finanssiala on esittänyt useita vaihtoehtoja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Pankeilla ja vakuutusyhtiöillä on aina ollut merkittävä rooli suomalaista hyvinvointia rakennettaessa. Finanssialan tavoitteena on kehittää palveluita, joilla kansalainen voi täydentää julkisia hyvinvointipalveluita.
Täydentävä rahoitus voi perustua tulojen käyttämiseen, etukäteen tapahtuvaan säästämiseen, olemassa olevan omaisuuden hyödyntämiseen ja vapaaehtoisiin henkilövakuutuksiin.
Kysymys on julkisen ja yksityisen vastuun kumppanuudesta hyvinvointipalveluiden rahoituksessa. Julkisen ja yksityisen vastuun rajapinta määrittelee sen, mistä kansalaisen oma hyvinvoinnin rahoitusvastuu alkaa. Tämä rajapinta on epäselvä, joten se on määriteltävä tarkemmin lainsäädännössä.
Toisaalta kaikille suomalaisille on turvattava kattavat julkiset palvelut ja julkisen rahoituksen kestävyys. On oltava vankka pohja yksityisesti rahoitettujen täydentävien hyvinvointipalveluiden rahoituksen kehittämiselle.
Monet palvelut rahoitetaan jo nyt omasta eläkkeestä. Tästä näkökulmasta on tärkeää, että työeläkejärjestelmä on vahva ja turvaa ostovoimaiset eläkkeet. Lakisääteiset työeläkkeet ovat senioriajan toimeentulon kulmakivi. Suomalaisten eläkkeet -- keskimäärin runsaat 1?300 /kk brutto -- on mitoitettu siten, että ne riittävät yleensä "normaaliin" elämiseen, mutta eivät iän myötä kasvavan palvelutarpeen rahoitukseen. Lakisääteisiä työeläkkeitä täydentävä, kansalaisten vapaaehtoinen tavoitteellinen varautuminen hyvinvointipalveluiden rahoitukseen on jäänyt vähäiseksi. Myös hyvinvointivaateet ovat kasvaneet.
Tulevaisuuden ikääntynyt väestö ei tule tyytymään samaan vanhuspalveluiden ja muiden hyvinvointipalveluiden tasoon kuin vanhempansa tai isovanhempansa.
Kansalaisten mahdollisuuksia rahoittaa palveluitaan voidaan lisätä muuttamalla verotusta siten, että hän voisi esimerkiksi käyttää kertynyttä omaisuuttaan elinikäisen lisäeläkkeen hankkimiseksi. Tämän estää nyt tällaisen lisäeläketurvan rankaiseva verotus. Monella suomalaisella on suhteellisen heikkoon tulovirtaan nähden suhteellisen vahva tase.
Tyypillinen suomalainen eläkeläinen ei koske omaisuuteensa rahoittaakseen hyvinvointiaan esimerkiksi ostamalla itse lisää hoivapalveluita. Tämä johtuu toisaalta varovaisuussäästämisen tarpeesta: Tänään voi olla "paha päivä", mutta huomenna asiat voivat olla vielä huonommin. Omaisuuteen ei myöskään kosketa, koska halutaan jättää perintöä lähisukulaisille.
Usein perinnön säästäminen merkitsee palveluista tinkimistä, huolimatta siitä, että omat lapset ovat jo pitkään olleet taloudellisesti omavaraisia. Näin on edelleen vaikka Suomessa on jo yli miljoona yhden ihmisen kotitaloutta ja joka kuudes pariskunta on lapseton. Lisäksi on merkkejä siitä, että nykyajan perilliset toivovat edellisen sukupolven käyttävän varojaan ennemmin omaan hyvinvointiinsa kuin jättävän sen kokonaan perinnöksi.
Yhteiskunnan kannalta on järkevä kannustaa kansalaisten omaehtoista varautumista pitkään ikään. Riittävä elinikäinen lisäeläke tukee lakisääteistä työeläketurvaa.
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.