Periodisoittimilla – viola da gamba, cembalo ja teorbi – soitetut madrigaalit avaavat sisäisiä kohottavia maisemia. Visuaalisesti kepeyttä luovat näyttämöllä tuulessa tanssivat ohuet silkit ja kiiltävät kankaat, joihin varjot heijastuvat tai joiden pyörteisissä liepeissä virtuaalisopraano Núria Rial laulaa ja väreilee projisointina kuin haamu.
Koreografi Tero Saarisen uusi teos Third Practice kietoutuu kauniisti kuin kärhöt italialaisen barokkisäveltäjä Claudio Monteverdin madrigaalien ympärille. Kärhöt haluavat pitää päänsä auringossa ja juurensa varjossa. Samaan pyrimme me ihmiset.
Saarinen visioi syvästi. Third Practice (”Kolmas käytäntö”) on hänen filosofisin teoksensa ja kunnianosoitus Monteverdille, joka uudisti madrigaaleja luomalla toisen käytännön, ”seconda prattican”.
Jokainen näyttämölle tuotu elementti on huolella valittu, merkityksillä valjastettu ja taiteellisella tulkinnalla hellitty.
Keskushahmo – madrigaaleja sielukkaasti ja kylmät väreet nostattavasti tulkitseva tenori Topi Lehtipuu – on jokainen meistä. Hamletmaisesti mustaan puettu hahmo on juotettu kiinni tanssivaan, rakastuvaan, tempoilevaan, vellovaan ja ilveilevään joukkoon.
Tanssiva seurue on kuin näytelmän tai maalauksen lisähenkilöt, joita tarvitaan elävän vaikutelman aikaansaamiseksi. Välillä he parodioivat barokkitanssin kuvioita ja elekieltä, kohta muistuttavat Italiassa syntyneen toriteatterin commedia dell’ arten karikatyyrejä.
Elämän tarkoitus liehuu isona kysymysmerkkinä näyttämön chiaroscuro-valohämyn yllä. Siinä missä italialaisen Dante Alighierin runoelma Jumalainen näytelmä on näkymatka tuonpuoleiseen, Saarisen Third Practice on näkymatka sielullisessa välitilassa ja siirtymässä. Installaatiomainen, jatkuvasti vaeltava eteerinen kooste pyrkii kohottamaan verhoa sen suurimman mysteerin edestä.
Yksi esteettinen idea teoksessa on aineettomuus, haihtuminen, ilmamaisuus. Periodisoittimilla, viola da gamba, cembalo ja teorbi, soitetut madrigaalit avaavat sisäisiä kohottavia maisemia. Visuaalisesti kepeyttä luovat ohuet silkit ja kiiltävät kankaat, joihin varjot heijastuvat tai joiden pyörteisissä liepeissä virtuaalisopraano Núria Rial laulaa ja väreilee projisointina kuin haamu.
Tanssijoille – Won Won-Myeong,Jenna Broas, Annika Hyvärinen, David Scarantino, Eero Vesterinen, Pekka Louhio – Erika Turunen on suunnitellut sinertävänharmaat haalarit, jotka ikään kuin kasvavat ihosta. Vartaloa vyöttävät köynnösmäiset kasviaiheet. Leveät lahkeet ovat reikäpitsiä, joka luo vaikutelman siitä, etteivät jalat lainkaan koske maahan.
Topi Lehtipuu kulkee udun keskellä kämmenellään valopiste, joka muistuttaa Caravaggion maalausten kynttilää. Valopiste siirtää poseerauksiin pysähtyneet tanssijat varjosta valoon ja takaisin. Viimeiseen hengenvetoon.
Tanssiteos Tero Saarinen Company ja Helsingin Barokkiorkesteri: Third Practice. Koreografia, konsepti Tero Saarinen. Musiikki Claudio Monteverdi. Musiikin johto Aapo Häkkinen. Valosuunnittelu Eero Auvinen. Projisointisuunnittelu Thomas Freundlich. Pukusuunnittelu Erika Turunen. Äänisuunnittelu Marco Melchior. Kuopio Tanssii ja Soi, Kuopion kaupunginteatteri 18.6.