Soitin menneellä viikolla Oulun Veden laskutukseen. Puhelinnumero oli nimenomaan laskutuksen numero.
Helposti voisi olettaa, että laskutus vastaa juuri laskutukseen liittyvistä asioista.
Laskutuksesta kerrottiin, ettei me täällä kaikkia laskutukseen liittyviä asioita hoideta. Kehotettiin soittamaan Monetralle. Siellä hoidetaan muun muassa laskujen valvonta-asiat.
Piti ensin tarkistaa, että mikä ihmeen Monetra. Tieto löytyi. Monetra Oy on Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän perustama palvelukeskus, joka tuottaa talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja kunnille ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille.
Soitto Monetralle ja yksi asia selvisi. Toisen asian selvittäminen vaatikin sitten uuden puhelun takaisin Oulun Veden laskutukseen, se asia kun kuuluu heidän toimialaansa, Monetralta kerrottiin.
Samalla viikolla tuli asiaa sähkölaitokselle. Oulun Energian laskutus- ja asiakasnumerossa alkoi ensin numeroiden painelusouvi. Mitä palvelua haluan ja millä kielellä? Kun siitä selvisi, alkoi palvelun odottaminen. Seurasi odotusta. Odotusta. Ja odotusta.
Lopulta hermo petti. Jäin odottamaan soittoa toisin päin.
Puhelu Oulun Energialta tuli reilun tunnin kuluttua. Sain palvelua ja asia hoitui.
Mitä tästä opimme? Sen, että on turha kuvitella pirauttavansa ja hoitavansa yksinkertaisia asioita kesken työpäivän tuosta vain. Ei, ei se niin mene.
Jos kahden pienen asian hoitaminen on näin työlästä, niin miten hoituvat monimutkaiset tapaukset? Asioiden, joissa on todella pidettävä huolta omista tai jonkun toisen, esimerkiksi lapsen tai vammaisen, oikeuksista.
Samalla mieltä voi kalvaa epätietoisuus, kuuluuko asian olla näin vai noin.
Vaikeiden asioiden keskellä ihminen voi tarvita oikean tiedon lisäksi myös henkistä tsemppausta jaksaakseen.
Byrokratian rattaissa pallottelu syö ihmistä. Jos asiat alkavat kunnolla tökkiä, heikompi voi heittää hanskat tiskiin ja ajatella, että tehkää, miten teette. Kamelin selkä saattaa katketa lopulta hyvin vähäpätöiseltä kuulostavasta tapauksesta.
Byrokratiaa tarvitaan asioiden hoitamiseksi. Asioiden hoitamiseen tarvitaan tiettyjä malleja.
Negatiiviseksi byrokratia kääntyy, kun malli ei syystä tai toisesta toimi, se on monimutkainen, joitakin tahoja suosiva tai muuten epäkelpo.
Hyvä esimerkki huonosta byrokratiasta on Euroopan unioni. Hirveä koneisto, joka suoltaa säädöksiä ja tekstiä, josta tavallinen kansa ei tajua tuon taivaallista. Ei ihme, että niin moni jätti hiljattain pidetyissä EU-vaaleissa äänestämättä.
Vaaleissa ilman parlamenttipaikkaa jäänyt keskustan Hannu Takkula sanoi Kalevan haastattelussa pari viikkoa sitten sen, minkä me tavalliset kansalaiset jo tiesimme: Suomi ottaa EU-asiat liian tosissaan.
Takkula sanoi muun muassa, että Suomella EU-hakemukset paisuvat satasivuisiksi, kun muut selviävät muutamalla kymmenellä sivulla.
Suomalainen selittää, varmistaa, perustelee ja aloittaa kohta kaiken selittelyn, varmistelun ja perustelun alusta.
Jos EU:ssa pohditaan, että meillä kasvavat kurkut ovat liian käyriä, suomalainen uskoo. Närpiöläinen kurkunviljelijä katselee kaihoisasti satoaan hetken sillä silmällä ja toteaa, että roskiin kai ne on heitettävä, kun kerran herrat määräävät.
Onko meistä suomalaisista tullut, vai olemmeko aina olleet, liian nöyriä hyväksymään valtaa käyttävien pöljätkin byrokraattiset tempaukset? Jos jokin asia tehdään monimutkaiseksi, hyväksymmekö sen vain hiljaa itsekseen mutisten?
Hetkittäisen epäkohdan kestää, mutta toistuvuus alkaa ärsyttää. Silloin on syytä toimia.