"Niinhän siinä käy, että jossain vaiheessa jääkausi taas tulee", myöntää ihmistieteen näkökulmasta asiaa tarkasteleva yliopistonlehtori, filosofian tohtori Jari Okkonen Oulun yliopiston arkeologian laboratoriosta.
Edellisen jääkauden lopulla keräilijäyhteisöt siirtyivät maanviljelyyn. Juuri jääkauden loppuminen vaikutti suuresti siihen, että keksittiin ravinnon tuottaminen.
"Alettiin viljelemään ja sekaannuttiin luonnon toimintaan. Manipuloitiin luontoa niin, että kesytettiin sekä eläimet että kasvit", sanoo Okkonen ja haluaa optimistina uskoa, että ihmiskunta pystyy ottamaan opiksi menneestä ja keksii ratkaisut siihen, miten selvitä uudesta jääkaudesta.
"Tässä nyt on kuitenkin aika paljon aikaa valmistautua siihen. Meillä on nyt käsillä akuutimpiakin ongelmia, kuten ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen."
Arkeologina Okkonen tietää ihmisten selviytyneen melkoisista ilmastonmuutoksista, vaikka ne ovatkin olleet melkoisia katastrofeja ja aiheuttaneet suurta inhimillistä kärsimystä. Huimaa vauhtia kehittyvästä teknologiasta ei kuitenkaan yksin löydy ratkaisua seuraavasta jääkaudesta selviämiseen.
"Se ei riitä, että keksitään joku uusi tekniikka, jolla pystytään joko siirtymään pois alta tai välttämään jääkausi. Se vaatii tekniikan lisäksi sosiaalisia innovaatioita ja jotakin huomattavasti syvällisempää, suorastaan kulttuurin muutosta kokonaisuudessaan. Ei maanviljelyyn siirtyminenkään ollut pelkästään tekninen muutos."
Nopeimmin uhkaavasta katastrofista selviytyvät nopeaan mukautumiseen kykenevät pienet dynaamiset yhteisöt. Sen sijaan valtavat sivilisaatiot, valtiot tai järjestelmät ovat Okkosen mukaan hallinnollisesti jäykkiä eivätkä pysty reagoimaan suuriin muutoksiin.