Outokummussa sijaitseva VTT:n mineraalitekniikan tutkimusryhmä kannattaisi ensisijaisesti liittää osaksi Geologian tutkimuskeskusta. GTK tarjoaa tutkimusryhmän kehittymiselle parhaat edellytykset ja on myös henkilökunnan ja asiakkaiden suosima vaihtoehto.
Näin esittää kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen nimeämä selvitysmies Kimmo Halme. Halme asetettiin heinäkuussa selvittämään tutkimusryhmän kehittämisen vaihtoehtoja.
Selvitysmies päätyi esittämään kahta vaihtoehtoista ratkaisua. Ensisijaisesti tutkimusryhmää tulisi lähteä kehittämään osana Geologian tutkimuskeskuksen toiminnallista kokonaisuutta. Edellytyksenä tälle ratkaisulle on, että GTK saa riittävät lisäresurssit uuden kokonaisuuden kehittämiseen. Kustannuksiltaan vaihtoehto on todennäköisesti kallein.
Toissijainen vaihtoehto painottaa yritystoiminnan kehittämistä. Siinä tutkimusryhmän toiminta myydään tai yhtiöitetään avoimen tarjouskilpailun kautta.
Outokummussa sijaitseva mineraalitekniikan tutkimusryhmä on osa VTT Prosessit -tutkimusyksikköä, jonka painopisteitä ovat metsä- ja energia-alat. Mineraalitekniikan tutkimusryhmän tehtävänä on kehittää mineraalien hienonnus- ja rikastusteknologiaa yhteistyössä alan teollisuuden ja tutkimuslaitosten kanssa. Sen toiminta ei enää kuulu VTT:n strategisiin painoalueisiin, minkä vuoksi VTT on valmistellut tutkimusryhmästä luopumista.
Selvityksessä mineraalitekniikan tutkimusryhmän kehittämisvaihtoehtoja on tarkasteltu eri näkökulmista; yhtäältä VTT:n oman toiminnan ja toisaalta Suomen mineraaliklusterin ja kansallisen osaamisen sekä alueen kehittymisen kannalta. Asiantuntijahaastattelut osoittivat, että mineraalitekniikan tutkimusryhmän osaaminen on korkeatasoista ja monipuolista. Tutkimusryhmälle on löydettävissä useita kehittämisvaihtoehtoja, jotka tosin kaikki vaativat melko mittavia panostuksia.
Selvitysmiehen muut suositukset koskevat tutkimuslaitosten yleisiä toimintaedellytyksiä vastaavissa tilanteissa. Pystyäkseen toteuttamaan niille asetettuja perustehtäviä, valtion tutkimuslaitoksilla tulee olla rakenteelliset ja toiminnalliset edellytykset vastata omaehtoisesti strategisen kehittämisen tarpeisiin. Käytännössä tämä edellyttää sellaisten pelisääntöjen luomista, joissa määritellään, mitä tehdään strategisten painoalueiden ulkopuolelle jääville tutkimuskokonaisuuksille ja yksiköille.