Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiehet esittävät, että kaikkein vaativin erikoissairaanhoito siirrettäisiin kuntien vastuulta valtion maksettavaksi. Näin kuntien olisi helpompi ennustaa etukäteen terveysmenonsa, eikä talous heilahtelisi vuosittain niin paljon.
Juhani Punkari ja Paavo Kaitokari ehdottavat, että valtion korvattavaksi siirrettäisiin hoidot, joita annetaan harvemmassa kuin viidessä yliopistosairaalassa.
"Tällaisia ovat esimerkiksi elinsiirrot ja vaikeimmat palovammat", Punkari selostaa.
He siirtäisivät valtiolle myös hengityshalvaus- ja kriminaalipotilaiden hoidon kustannukset. Harvinaiset ja erittäin kalliit hoidot saattavat nykyisin heilauttaa suuresti sairaanhoitopiirin taloutta. Esimerkiksi yksi maksansiirto maksoi viime vuonna 125 000 euroa. Niitä tehtiin koko maassa vain 27 kappaletta, joten yksittäisen kunnan on mahdotonta varautua tällaiseen menoerään.
Selvitysmiehet esittävät myös, että kaikissa sairaanhoitopiireissä otettaisiin käyttöön yhtenäinen jäsenmaksu, joka määräytyisi kunnan asukasluvun mukaan. Jäsenmaksulla, joka olisi luultavasti keskimäärin viitisen prosenttia kaikista erikoissairaanhoidon kuluista, maksettaisiin esimerkiksi tietotekniikkakulut, katastrofivalmiuden ylläpito ja aina päivystävä myrkytystietokeskus.
Selvityksen tekijät suosittelevat kaikkialle myös yhtäläistä sakkohoitomaksua, jota peritään silloin, kun potilas ei tarvitse enää erikoissairaanhoitoa mutta kunnalla ei ole osoittaa hänelle jatkohoitopaikkaa. Kaikissa sairaanhoitopiireissä toipilaista ei sakoteta kuntaa ollenkaan, kun taas joissakin sakko on selvitysmiesten mielestä kohtuuttoman suuri.
Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perii sakkopäivistä nelikertaisen hinnan, kun selvitysmiehet suosittelevat, että sakkopäivä maksaisi puolitoista kertaa normaalin hoitopäivän verran.
Kuntatalous ennustettavammaksi
Selvitysmiesten tehtävänä oli tutkia erilaisia malleja, joilla sairaanhoitopiirien kuntalaskutus saataisiin yhtenäisemmäksi koko maassa ja samalla sellaiseksi, että kuntapäättäjät ymmärtävät, kuinka paljon ja miksi kunnalle on tulossa maksettavaa.
Punkari ja Kaitokari esittävät kahta mallia, joissa kummassakin kunnan maksuosuus määräytyy sen mukaan, miten paljon se on hoidattanut asukkaita yhteisissä sairaaloissa edellisten 2,5-3,5 vuoden aikana. Vuoden aikana hoidosta maksetaan silloin juuri se summa, mikä on sovittu, vaikka potilaita hoidettaisiin enemmän. Ajan myötä vaihtelut tasattaisiin.
"Kunnat voivat paremmin ennakoida kustannuksia, siihenhän tässä pyrittiin. Toisaalta se edellyttää myös sairaanhoitopiireiltä realistista budjettia, ei voi yli- eikä alibudjetoida", Punkari sanoo.
Laskutusmalli on hieman muunneltuna käytössä jo muutamassa sairaanhoitopiirissä, ainakin Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Laskutustavoissa on jonkin verran poikkeuksia ja luultavasti niitä on jatkossakin, koska eri alueilla on erilaisia tarpeita. Kunnat eri piireissä ovat eri kokoisia ja niiden sairaanhoidon tarpeissa on eroja.
Juhani Punkari on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja ja Paavo Kaitokari Kuopion sosiaali- ja terveysjohtaja. Selvitysmiehet luovuttivat raporttinsa peruspalveluministeri Eva Biaudetlle torstaina.