Sel­vi­tys eh­dot­taa Suomeen ve­si­ve­ro­ja, ta­voit­tee­na käytön te­hos­ta­mi­nen – suu­rim­pia mak­sa­jia oli­si­vat met­sä­teol­li­suus ja ydin­voi­ma­lat

Nykyinen veden käytön ohjaus ei selvityksen mukaan tue riittävästi sen enempää vesiviisaita innovaatioita kuin liiketoimintaakaan.

Metsäteollisuus käyttää Suomessa enemmän makeaa vettä kuin koko vesihuolto. Meriveden käyttäjistä ylivoimaisesti suurin on energiateollisuus ja siellä ydinvoimalat.
Metsäteollisuus käyttää Suomessa enemmän makeaa vettä kuin koko vesihuolto. Meriveden käyttäjistä ylivoimaisesti suurin on energiateollisuus ja siellä ydinvoimalat.
Kuva: PEKKA KARHUNEN

Nykyinen veden käytön ohjaus ei selvityksen mukaan tue riittävästi sen enempää vesiviisaita innovaatioita kuin liiketoimintaakaan. Esityksiin kuuluu myös vapaaehtoinen vesitehokkuussopimus.

Suomessa tulisi harkita vedenkäytön tehostamista taloudellisilla keinoilla, ja paras niistä olisi veden ottoon ja käyttöön kohdistuva täsmävero.

Näin katsotaan tuoreessa selvityksessä, joka pohti "vesiviisaasta" bio- ja kiertotaloutta edistäviä kannustimia. Vesiviisaudella tarkoitetaan muun muassa veden käyttöä mahdollisimman tuottavasti sekä hukkakäytön vähentämistä.

– Ohjauskeinojen nykyistä rohkeammalle käytölle on ilmeiset perusteet, mikäli Suomi mielii vesiviisaan bio- ja kiertotalouden mallimaaksi ja edelläkävijäksi, selvitys toteaa.

Makean veden tai meriveden ottoa ei Suomessa veroteta, vaikka oton vaikutukset luonnonvaroihin ja veden rooli liiketoiminnassa ovat merkittäviä.

Suomessa ei ole ohjattu vesitehokkuuteen

Selvitys arvioi veden käytön kehittymistä paljon vettä käyttävillä teollisuudenaloilla. Tulosten mukaan veden käyttöä kuvaavassa volyymissä ei ole tapahtunut muutoksia tällä vuosituhannella.

Tulosta pidetään loogisena, sillä Suomessa ei ole panostettu veden käytön tehostamiseen sen enempää taloudellisilla kuin muillakaan keinoilla. Esimerkiksi teollisuuden ja kuntien energiatehokkuussopimukset ovat vähentäneet energiankulutusta, mutta vedelle ei vastaavaa järjestelmää ole.

Säästökampanjatkin ovat kohdistuneet pääasiassa kuluttajiin.

– Vesiniukkuuteen liittyvien ratkaisujen ei ole perinteisesti katsottu koskevan runsaiden vesivarojen Suomea, selvityksessä huomautetaan.

Sen mukaan nykyinen tilanne ei tue riittävästi sen enempää vesiviisaita innovaatioita kuin liiketoimintaakaan. Aika veden käyttäjilläkään ei ole riittävästi motiivia käytön tehostamiseen.

Esimerkissä makean veden vero kymmenkertainen

Energiansäästösopimusten rinnalle selvitys ehdottaakin yrityksille ja julkisyhteisöille vesitehokkuussopimuksia. Niiden lisäksi tarvittaisiin kuitenkin taloudellista ohjausta.

Eri vaihtoehtojen toimivuutta pohdittiin esimerkeillä eri EU-maista.

Yli puolet jäsenmaista kerää vedestä arvonlisäveroa, mutta selvitys pitää tätä huonosti ohjaavana järjestelmänä. Siksi se esittää täsmäveroja.

Käytännössä kyse olisi vedenottoverosta, joka kohdistuisi sekä raakavettä ottaviin laitoksiin että vesijohtoverkoston vettä käyttäviin. Ehdotuksen mukaan vero olisi suurin makean veden käytölle. Meriveden oton ja jäähdytysveden käytön vero olisi roimasti pienempi

Selvitys arvioi vedenottoveron vaikutuksia eri aloille määrittelemällä makean veden veroksi kymmenen senttiä ja meri- sekä jäähdytysveden veroksi sentin kuutiometriltä.

Vesivoimalat ja kalankasvatuslaitokset jätettiin esimerkissä verotuksen ulkopuolelle.

Metsäteollisuus käyttää enemmän kuin vesihuolto

Suurimpia maksajia selvityksen esimerkkiverotuksessa olisivat energia- ja metsäteollisuus sekä vesihuolto asiakkaineen.

Sellun ja paperin tuotanto sekä laitosten suuri tuotantomäärä tekevät metsäteollisuudesta Suomessa erittäin merkittävän makean veden käyttäjän. Vettä kuluu sekä itse prosesseihin että jäähdytykseen, ja määrä on paljon suurempi kuin koko Suomen vesihuollon.

Energiantuotannossa käytetään vettä jäähdytykseen ja lämmön siirtoon. Ylivoimaisesti eniten vettä kuluu ydinvoimaloissa, jotka käyttävät Suomessa valtavan määrän merivettä höyryn lauhdutukseen.

Vesihuoltolaitokset voisivat siirtää maksamansa veron asiakkailleen, mutta vain niiden käyttämän vesimäärän mukaisesti. Selvitys arvioi tämän lisäävän laitosten kiinnostusta verkostovuotojen korjaamiseen.

Esimerkkiverolla kuluttajan maksettavaksi alle viisi euroa vuodessa

Kymmenen ja yhden sentin veroilla energiantuontantoalalle kertyisi vuodessa maksettavaksi noin 58 miljoonan euron verot, mikä on noin 1,2 prosenttia alan liikevaihdosta.

Ylivoimaisesti suurin osa veroista, yli 49 miljoonaa euroa, syntyisi meriveden ottamisesta. Siksi suurimpia maksajia olisivat ydinvoimayhtiöt.

Metsäteollisuudessa vesiveron summa olisi noin 55 miljoonaa euroa. Alan liikevaihdosta osuus olisi 0,2 prosenttia eli huomattavasti vähemmän kun energia-alalla.

Vesihuollolle kertyisi maksettavaa veroa noin 41 miljoonaa euroa.

Kuluttajien suora osuus olisi veden käytön perusteella noin kuusi miljoonaa euroa. Eri tuotteiden ja palvelujen hinnoissa maksettavaa tulisi esimerkissä vielä viitisentoista miljoonaa.

Vesijohtoverkoston piirissä asuvaa ihmistä kohden summa olisi alle viisi euroa vuodessa.

Vesiviisaan bio- ja kiertotalouden kannusteet -selvityksen kustansi valtioneuvoston kanslia, ja työssä olivat mukana muun muassa Suomen ympäristökeskus, Pellervon taloustutkimus, Jyväskylän yliopisto sekä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy.

Selvitykseen haastateltiin 30 eri alojen asiantuntijaa. Raporttiin voi tutustua valtioneuvoston julkaisusivustolla.