Raahen Pekkateatterin Ilmasta rahaa -kesäfarssi koki ikävän takaiskun 17. heinäkuuta, kun Liisa Joutsenen roolia näytelleen Anne Karjaluodon jalasta katkesi akillesjänne kesken näytöksen.
Ohjaaja-tuottaja Sari Ohinmaa, saitteko rivit koottua, kun seitsemän näytöksen loppusuora alkoi keskiviikkona?
Joo, ei mitään tuskaa. Loukkaantuminen tuli sikäli onnelliseen saumaan, että seuraavan päivän näytös, joka peruttiin, olisi joka tapauksessa mennyt vesisateen takia. Sitten meillä olisi joka tapauksessa ollut viime viikko taukoa. Loukkaantumista seuraavana päivänä Annea nyt loppusuoralla paikkaava Jonna Kettukangas oli jo harjoituksissa.
Mikä oli ohjaajan ja muun ryhmän ensimmäinen ajatus, kun loukkaantumisen vakavuus selvisi?
Minun ensimmäinen ajatus oli se, että kuka tilalle? Ei siinä ollut mahdollisuutta ajatella muuta, koska junan täytyy kulkea. Muu ryhmä ei ollut hädissään minkään muun takia kuin Annen puolesta, koska se ryhmä välittää toisistaan. Vaikea löytää mitään hyvää siitä, että joutuu kesäkuumalla leikkaukseen ja muhimaan uimatta ja saunomatta loppukesän.
Millaisia ajatuksia tapaus nyt jälkikäteen herättää?
Olen saanut todistaa tässä kahta ihmettä. Toinen niistä on Annen uskomaton suoritus vetää näytös yhdellä jalalla komeasti loppuun hirvittävästä kivusta huolimatta.
Toinen ihme on Jonna, joka on sukeltanut lennosta roolihenkilöön, paukutti jo maanantain harjoituksissa vuorosanat ulkoa ja on uskottavasti se ihminen. Aivan uskomattomia naisia, ja se kertoo tietynlaisesta uskollisuudesta ja sitoutumisesta teatteria kohtaan.
Kuinka vaikeaa tiiviiseen kymmenen näyttelijän ryhmään on tulla yhtäkkiä kesken näytöskauden?
Onhan se kauhea paikka, ei sellaista tilannetta toivo kenellekään, koska toiset ovat puoli vuotta vetäneet yhtä köyttä ja ryhmästä on tullut tiivis perhe. Mutta Jonna on vain niin uskomaton tapaus.
