Lääkärin ja potilaan välinen dialogi on lyhyt.
– Haluaako Saara kotiin vai katkolle?
– Katkolle.
Vielä muutama tunti sitten tarkkailuosastolle kärrätty nainen oli niin levoton ja sekaisin, että hänet piti sitoa yöksi lepositeillä sänkyyn.
Mutta nyt on aamu ja Saara on rauhoittunut. Hän haluaa katkolle, kunhan lääkäri muistaa kirjoittaa hänelle lisää ahdistusta helpottavaa Lyricaa.
Saara tuli tarkkailuosastolle Oysin yhteispäivystyksen kautta. Sinne saapuu entistä enemmän hänen kaltaisiaan asiakkaita.
Päihteiden käyttäjät eivät enää kuormita yhteispäivystystä viikonloppuiltaisin ja –öisin, vaan huumausaineita, lääkkeitä, alkoholia tai näitä kaikkia sekaisin käyttäneitä ihmisiä saapuu yhteispäivystykseen päivittäin. He ovat kasvava riesa niin potilaille kuin henkilökunnallekin.
Päihdepotilaat räyhäävät muille hoitoa odottaville, yrittävät etuilla, riehuvat ja rähjäävät henkilökunnalle. Heidän läsnäolonsa sairaiden ihmisten keskellä tuntuu paitsi epämiellyttävältä, myös pelottavalta ja uhkaavalta.
Yhteispäivystykseen ei hakeuduta kuin äärimmäisessä hädässä. Se on niin sietämätön odotushuone, että sinne hankkiudutaan vain todella sairaana. Päihdepotilaat tekevät päivystykseen joutumisesta suoranaista kidutusta. Raatteentieksi levottomuuksiensa vuoksi kutsutusta taistelutantereesta on tullut paikka, jossa vihollisen lisäksi ampuvat nyt myös omat.
Yhteispäivystyksen hoitohenkilökunnalta menee entistä enemmän aikaa narkkareista huolehtimiseen. Aggressiiviset päihdepotilaat yritetään rauhoittaa dumppaamalla täyteen erilaisia lääkkeitä, mutta viime kädessä heidät sidotaan Saaran lailla sänkyyn. Kaikki tämä aika on pois muiden potilaiden hoitamisesta.
Myös poliisin voimavaroja joudutaan käyttämään ihan liikaa päihtyneiden hyysäämiseen. Virkavallan on kuskattava putkatiloihinsa valvovien silmien alle itsensä sekaisin saattaneita ihmisiä, jotka eivät tarvitse hoitoa yhteispäivystyksessä, mutta joita ei voi jättää kotiin saati kadullekaan. Pohjois-Suomen rikospääkaupungissa poliisilla riittäisi yllin kyllin tekemistä vakavienkin rikosten hoitamisessa narkkareiden paapomisen sijaan.
On käsittämätöntä, että vuosikausien jappasun jälkeen Oulussa ei edelleenkään ole selviämisasemaa. Tänne tarvitaan muiden suurien kaupunkien lailla pikimmiten paikka, joka täyttää mustan aukon sairaalan ja putkan välillä.
Selviämisasemalle viedään ne ihmiset, joiden huono kunto ei johdu terveydentilasta vaan päihteistä. He eivät tarvitse juuri muuta kuin aikaa ja lepoa saadakseen päänsä selväksi. Yhteispäivystys tai poliisin putka ei ole oikea hotelli heille.
Selviämisasema tarjoaa paitsi katon pään päälle myös ammattitaitoista henkilökuntaa siltä varalta, että vointi romahtaa. Pään selvittyä he pääsevät kotiin.
Vaikka vastuuta selviämisaseman perustamisesta ei ole sälytetty kenenkään harteille, pitää Oulun kaupungin se ottaa kantaakseen. Taloudellisesti tiukkana aikanakin Oulun pitää tarttua järisyttävään päihdeongelmaansa haalien neuvottelupöytään tahot, joiden yhteistyöllä ja varoin asema saadaan järjestettyä.
Sen tärkeyden kyseenalaistavan kannattaa piipahtaa yhteispäivystyksessä.
Tunti, pari Raatteentiellä narkkareiden ympäröimänä eikä selviämisaseman tarpeellisuudesta ole epäilystäkään.
Kolumni