Viinan ja veden yhdistelmä on tappava sekoitus. Näin voi sanoa Suomen hukkumiskuolemien ja veneilyonnettomuuksien perusteella.
Humalassa uimaan menoa ei oikein voi lailla kieltää, mutta veneellä liikkumista maistissa säännellään jo nyt. Vesiliikennejuopumukseen eli tutummin ruorijuoppouteen syyllistyy, jos ohjaa alusta yli yhden promillen humalassa. Pienempikin määrä tosin riittää rangaistukseen, jos veneen ohjaajan kyky tehtävänsä hoitoon on huonontunut.
Kalevan ja neljän muun maakuntalehden gallupissa lähes neljä vastaajaa viidestä on sitä mieltä, että vesiliikenteeseen pitää saada sama juopumuksen promilleraja kuin maanteillekin. Raja olisi siis 0,5 promillessa.
Vaatimukselle on perusteensa ainakin siinä, että jos lain muutos tulee voimaan ja sitä kunnioitetaan, hukkuneiden määrä Suomen vesillä vähenee.
Oli promilleratkaisu mikä tahansa, asiaan liittyy myös vaikeasti lakiin kirjoitettavia näkökohtia. Yksi tällainen liittyy itse alukseen. Esimerkiksi pienellä peräprutkulla liikkuva veneilijä aiheuttaa muille paljon pienemmän vaaran kuin yhtä vahvassa tuiskeessa ajeleva suuren ja huippunopean muskeliveneen kuljettaja.
Muun muassa tästä pitäisi saada kirkas muotoilu, joka ei aseta poliisia ja oikeuslaitosta mahdottomien tulkintojen eteen ja kansalaisia eriarvoiseen asemaan.
Toinen suuri ongelma on valvonta. Vaikka promilleraja olisi nollassa, siitä ei olisi suurta hyötyä, jos säädöstä ei pystytä valvomaan. Parasta siksi olisi, että herätys vastuullisuuteen tapahtuisi veneilijöiden päässä.