Keskustelut ilmastonmuutoksen torjunnasta ovat parin viime vuoden aikana jääneet pahasti maailmaa ravisuttavan talouskriisin jalkoihin. Itse asia ei kuitenkaan ole muuksi muuttunut. Ilmasto on muutoksessa, minkä seuraukset voivat olla sekä inhimillisesti että taloudellisesti käänteentekeviä.
Osa ilmastonmuutoksesta on luonnollista mutta osa ihmisen toimista johtuvaa. Tästä ilmastontutkijat ovat pitkälle yhtä mieltä. Sen sijaan eri mieltä ollaan siitä, mikä on ihmisen aiheuttamaa ja mitä asialle voidaan ja kannattaa tehdä.
Tästä puhutaan tänään maanantaina Durbanissa Etelä-Afrikassa alkavassa YK:n ilmastokokouksessa.
Tapaamiselta odotetaan paljon. Durbanissa on kyettävä sopimaan neuvottelutiestä, jonka päässä häämöttää kaikkia maita sitova sopimus päästöjen vähentämisestä. Ellei tähän päästä, koko neuvotteluprosessi on jälleen vaarassa halvaantua. Ratkaisuilla alkaa sitä paitsi olla kiire, sillä ilmastonmuutos ei odota. Mitä kauemmas ratkaisut lykkääntyvät, sitä suuremmiksi riskit kasvavat.
Durbanin ilmastokokouksen alla eri maiden johtavista ilmastotutkijoista koostuva kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi arvion, jossa se ennakoi äärimmäisten sääilmiöiden ja niistä johtuvien luonnonkatastrofien lisääntyvän ilmaston lämmetessä.
Luvassa on yhtä lailla lämpöaaltoja, rajuja sateita kuin myrskyjäkin.
IPCC:n arvio vahvistaa tiedemiesten aikaisemmin esittämiä arvioita, jotka ovat olleet perustana pyrkimyksille löytää yhteisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
YK:n ilmastokokouksissa on yritetty saada aikaan sitovia sopimuksia, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Tärkeimmäksi onkin noussut se, että toimien etsimiselle on saatu jatkoaikaa eikä prosessia ole haudattu.
Sitoviin sopimuksiin pääsy on kariutunut pitkälti kehitys- ja teollisuusmaiden kiistoihin sekä siihen, että suurimpiin saastuttajiin kuuluvat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina ovat suhtautuneet nihkeästi yhteisiin sitoumuksiin.
Kiotossa Japanissa 1997 tehty sopimus velvoittaa vähentämään ilmaston lämpenemistä aiheuttavien kasvihuonekaasujen päästöjä vuoden 1990 tasosta 5,8 prosenttia 2008--2012 mennessä. Tätä pidetään kuitenkin riittämättömänä.
Cancunissa Meksikossa viime vuonna tavoitteeksi asetettiin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen vuoteen 2050 mennessä. Tähän on pitkä matka nykyisin keinoin.
Suuria tuloksia on turha odottaa niin kauan kuin suurimpia saastuttajia ei saada sitoutumaan sopimuksiin. Katseet suuntautuvatkin Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan.
Kiinasta on tullut jo maailman suurin saastuttaja eikä sitä voida pitää enää sellaisena kehitysmaana, jonka ei tarvitsisi kantaa omaa vastuutaan ilmastonmuutoksesta.
Durbanin ilmastokokouksessa oleellista on saada jatkoa Kioton velvoitteille ja näkymä eteenpäin kohti kaikkia maita sitovaa sopimusta.