Keskusjärjestöjohtajat tekivät sen taas ja vielä huippunopeasti. Uusi tulosopimus on kustannuksiltaan hieman odotettua kalliimpi, mutta se sisältää joitakin hyviä avauksia kohti uutta aikaa. Siksi sen voi hyväksyä.
Palkkaneuvottelujen aikataulu oli tällä kertaa poikkeuksellisen tiukka AKT:n lakon aiheuttamien ylimääräisten kiemuroiden takia. Sen vuoksi maanantaina määräajassa syntynyttä neuvottelutulosta voi pitää pienenä ihmeenä. Kun järjestöpoliittisille kiemuroille ei jäänyt lainkaan aikaa eduskunnan ja hallituksen asettaman tiukan takarajan takia, keskusjärjestöjohtajat tekivät sen, mikä heidän pitikin tehdä.
Vanhat konkarit Lauri Ihalainen, Mikko Mäenpää, Risto Piekka ja Jouni Ekuri sekä Leif Fagernäs täysin uutena neuvottelijana hoitivat oman osansa tyylikkäästi ja viileän asiallisesti. Tällaista tavoitehakuisuutta ei ole juuri nähty tuloneuvotteluissa. Nyt luotiin myös uutta neuvottelukulttuuria, sillä todellinen takaraja neuvotteluissa olisi ollut vasta helmikuun puolivälissä, jolloin nykyiset sopimukset umpeutuvat.
Hallituksen veronkevennyslupaukseen perustunut määräaika olisi voinut joustaa todellisuudessa. Jos neuvottelut olisivat epäonnistuneet, hallitus olisi voinut nimittäin antaa myöhemmin uudet korjatut verotaulukot eduskunnalle. Tätä pelivaraa ei kuitenkaan tarvinnut käyttää hyväksi.
Matti Vanhasen hallitus voi olla tyytyväinen peräti kahden ja puolen vuoden mittaiseen sopimuskauteen ja siihen, että sen talouspolitiikan kulmakivi kesti kovat paineet murtumatta. Työmarkkinat rauhoitetaan yli seuraavien eduskuntavaalien. Se on melkoinen saavutus.
Ensimmäisen sopimusvuoden korotustaso, 2,5 prosenttia, ylittää ihannetason, mutta ei vielä romuta hallituksen talouspolitiikkaa eikä vaikeuta kohtuuttomasti sen työllisyystavoitetta. Palkkatason nousu hidastuu toisena vuonna 2,1 prosenttiin. Kolmannen sopimusvuoden puolikas menisi taas täysin ilman uusia korotuksia, joten kustannustason nousuvauhti laskee vuonna 2007 merkittävästi. Tässä on palkkasopimuksen paras anti.
Hallitus kiitti palkansaajajärjestöjä maltilliseksi tulkitsemastaan sopimuksesta uusilla veronkevennyksillä. Ne ovat euromääräisesti tuntuvia ja estävät tuloverotuksen kiristymisen. Veronkevennysten ja laskevan kustannustason yhdistelmä edustaa oikeaoppista talouspolitiikkaa.
Palkansaajajärjestöjen päättävät elimet ansaitsevat tunnustuksen myös siitä, että ne rohkenivat tehdä ratkaisuja, joiden ansiosta sopimusten rakenne uudistuu terveellä tavalla. Ensimmäisen vuoden palkankorotuksiin jää vielä vanha sekalinja, mutta niihin ei sisälly matalapalkka- eikä tasa-arvoerää. Toisen vuoden korotukset maksetaan ensimmäisen kerran puhtaasti prosenttipohjaisina.
Tämä ei kuitenkaan merkitse hyvästejä SAK:n 36 vuoden ajan ajamalle solidaariselle palkkapolitiikalle, koska toisen vuoden korotuksiin sisältyy myös 0,3 prosentin tasa-arvoerä. Kyseessä on kuitenkin merkittävä linjanmuutos sopimusrakenteessa. Prosenttikorotukset johtavat palkkaerojen hieman nykyistä suurempaan hajontaan, mutta samalla paranevat matalapalkkaisten työllisyysnäkymät ainakin himpun verran.
Enempää tuskin oli kohtuullista odottaa yhdellä neuvottelukierroksella. Jo tässäkin on paljon Suomen oloissa.
Järjestöjohtajat sopivat myös irtisanomisuhan kohteeksi joutuvien muutosturvasta. Malli on yleisesti ottaen siedettävä, vaikka se vaikeuttaakin pienten yritysten mahdollisuuksia työllistää.