Kolumni

Se­lon­te­ko­ja

Nyt ollaan kovasti sitä mieltä, että vaalirahoista pitäisi saada jonkinlainen selvitys.

Nyt ollaan kovasti sitä mieltä, että vaalirahoista pitäisi saada jonkinlainen selvitys. Sellaista ei kuitenkaan näy eikä kuulu, koska pääministerillä on muita kiireitä ja muilla muisti pätkii. Ehkä siis on aika tarjota muutamia hätäselontekoja, joista jokainen voi valita mieleisensä.

Ensimmäinen mallimme on niin sanottu yleisselitys, joka käy muuallekin kuin vaalirahoitukseen:

"Alun perin kyllä muistin, että olin unohtanut jotakin, mutta ei tullut millään mieleen, mitä olin unohtanut. Sitten unohdin senkin että olin muistanut enkä sitten muistanut muistuttaa itseäni uudelleen tästä unohtamisesta, joka oli aivan tahaton muistinmenetys siinä kaikessa kiireessä, kun oli niin paljon asioita muistettavana. Kun tästä nousi kohu, aloin pätkittäin muistaa, että olikohan jotain unohtunut, mutta kuten sanoin, olin unohtanut mitä. Vasta kun lehdestä luin, että en ollut muistanut unohdustani vaan olin unohtanut muistaa, aloin muistaa, että näinhän se oli ja toimin sitten sillä lailla kuten toimin. Vähän ikäväähän tämä tietysti on, mutta sellaista sitä sattuu."

Toinen selitys perustuu huumoriin, joka yleensä laukaisee tilanteen, tai ainakin suuntaa huomion toisaalle:

"Muistuupa tässä mieleen yksi aika hassu kysymys, johon ei tarvitse vastausta antaa. Ihan vain huumorimielellä voisi kysäistä, että mahtaako se tämä kilpailijani avustaja olla sen yhden rötösherran veli tai orpana, joka tämän kilpailijankin sai aikanaan raastupaan. Että kaikkea sitä meikäläisen savolaismallisen huumormiehen mieleen tulla rätkähteekin. Eikös olekin haaskaa huumorilystiä?"

Aika pätevältä saattaa kuulostaa myös väärinkäsitysselitys:

"Mistäpä sitä meikäläinen tavallinen kansanedustajaehdokas olisi tiennyt, että mikä tämä tämmöinen KMS oikein on. Minä sitä luulin Konginkankaan Matikka Seuraksi ja ajattelin että hyvinpä on matikkata tullut, kun liikenee tuommoisia summia köyhälle kansanedustajallekin. Sen vain päätin jo silloin heti, että heti jäävään itseni, jos tulevat anomaan investointiavustuksia matikkahallin rakentamiseen Konginkankaalle. Ihan vain siksi ettei tule mitään ikäviä jälkipuheita, mutta eipä tuota ole tullut sellaista anomustakaan."

Sitten niin sanottu Janne Ahonen -selitys, joka sopii erityisesti siihen vaiheeseen, jos tulee uudet vaalit ja aika lopetella uraansa:

"Kyy-yllä se paras putoaminen eduskunnasta taitaa olla se kun putoaa kaikessa rauhassa omassa olohuoneessa pehmeälle Suomi-Soffalle."

Jos selityksellä on nyt yhtäkkiä niin tulenpalava kiire, että pääministeri Matti Vanhasta vaaditaan palaamaan Kaukoidän matkaltaan kesken kaiken, hän voisi ehkä hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: jatkaa matkansa ohjelman mukaisesti, mutta antaa sen aikana tiedonannon myös vaalirahoista. Sekä kotimaan opposition että paikallisten isäntien luulisi olevan tyytyväisiä, jos hän antaisi tiedonantonsa paikallisella kielellä, siis japaniksi. Se menisi suunnilleen näin: "Tilituli tilimeni isoraha sikapaha hupsista hai."