Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu ei tahtonut pysyä maailman muutosten tahdissa. Kunhan eduskunta tekstin aikanaan hyväksyy, monet olosuhteet voivat olla jo muuttuneet.
Turvallisuuspoliittisen kehityksen ennustaminen ei ole sen helpompaa kuin taloudenkaan povaaminen.
Venäjän ja Georgian konflikti elokuussa tuli suomalaisille täytenä yllätyksenä. Kovin kohdalleen eivät osuneet myöskään tuoreet arviot tapahtuneesta.
Suurlähettiläspäivillä elokuussa ulkoministeri Alexander Stubb arvioi 7.8. kärjistynyttä kriisiä teeseillään seuraavasti: "1) 080808 on käännekohta kansainvälisessä politiikassa; 2) 080808 asettaa kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen ja 3) 080808 vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan."
Georgian myötä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu meni uusiksi. Nyt kun aikaa on jo kulunut, voi silti nähdä, että konflikti jäikin pelkäksi kansainvälisen politiikan sotkuiseksi sivuviitteeksi eikä miksikään käännekohdaksi. Järjestelmähaasteena se on unohtunut ja Suomen työlistalta hiipunut.
Tällä hetkellä käsillä sen sijaan on globaali talouskriisi, jonka vaikutukset valtioiden välisiin suhteisiin ja sisäiseen tilanteeseen ovat täysi arvoitus. Esimerkiksi Venäjän kyky valtiollisten resurssiensa käyttöön riippuu pitkälti energian hinnasta, joka on odottamatta ollut jyrkässä laskussa.
Satasivuinen selonteko on sisällöltään valistunutta analyysia, jonka lähtökohtana on laajan turvallisuuden käsite. Ilmastonmuutos, tarttuvat taudit, kehityskysymykset ynnä muut ovat mukana, kuten asiaan kuuluu. Tällaisia analyyseja tarvitaan, mutta ajankohtaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun käymiseen neljän vuoden välein toistuva työllä ja vaivalla koottu selonteko on turhan raskas muoto.
Yhdysvaltain hallituksen marraskuinen raportti "Global Trends 2025" arvioi, että maan johtoasema säilyy mutta että Yhdysvaltain suhteellinen vahvuus laskee jatkossa ja maan toimintamahdollisuudet rajoittuvat.
Suomalainen selonteko toteaa ykskantaan ilman varauksia, että Yhdysvallat pysyy poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti keskeisimpänä suurvaltana. Kenties Helsingissä on tästä varmempaa tietoa kuin Washingtonissa.
Muitakin kiinnostavia detaljeja selonteosta löytyy. Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä ei lainkaan arvioida sen kannalta, millaisiin johtopäätöksiin se johtaisi vaikkapa Leningradin sotilaspiirissä. Ottaen huomioon Venäjän hyvin jyrkän kannan Naton esillä olleeseen laajenemiseen Georgiaan ja Ukrainaan, Venäjän mahdollisen reaktion analysoinnin pois jättäminen on selvä puute.
Nato-jäsenyydestä sinänsä tekstissä ei ole oleellista uutta. Suhde on jäädytetty nykyiselleen tämän hallituksen ajaksi mutta sen jälkeen tilanne voi olla toinen. Silloin ei kuitenkaan enää keskustella nykyisen selonteon pohjalta, joka on siihen mennessä jo unohtunut yhtä syvälle kuin edellinen selonteko on nyt.
Pohjoismaiselle alan yhteistyölle ollaan myönteisiä, mutta siinäkään teemassa ei edetä uusiin avauksiin.
Selonteossa annetaan vahva tuki Suomen nykyisen puolustusajattelun peruskiville, joista maassa muutenkin vallitsee laaja -- eurooppalaisittain jopa poikkeuksellisen laaja -- yksimielisyys. Varsinainen konkreettinen uutuus on ehdotus puolustusbudjetin kahden prosentin vuosikorotuksesta, jota ilman aiottua toimintaa on vaikea ylläpitää.
Armeija saanee rahansa. Loppujen lopuksi selonteon syvin viesti on, että muuttuvassa maailmassa suomalaisen puolustusajattelun perusteet eivät muutu.