Suomen turvallisuuspolitiikan peruslähtökohta on vuosia ollut, ettei mikään muutu. Nyt on muuttunut, ja sen on pakko heijastua uuteen turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
Pääministeri Matti Vanhanen astui maanantaina tiedotusvälineiden eteen avaamaan politiikan syyskautta. Tilaisuutta hallitsi asia, joka kesken kesälomien iski uutisista shokin tavoin myös suomalaiseen tietoisuuteen. Naapurimaa Venäjä käyttää sotavoimiaan pientä naapurimaataan Georgiaa vastaan.
Syksyllä eduskunnalle annettavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon piti alunperin olla rutiinia, ilman mitään merkittäviä uusia linjauksia. Nyt tilanne on muuttunut, ja sen Vanhanenkin myönsi. Hänen mukaansa konflikti "totta kai" vaikuttaa selonteon sisältöön.
Avoimeksi jäi vain, miten. Todennäköisesti Georgian kriisin takia joitakin sanakäänteitä muutetaan, mutta peruslinjauksiin ei kosketa. Nato-jäsenyyttä ei tällä selonteolla edistetä eikä ennakoida.
Ehkä eniten Kaukasuksen jännittynyt tilanne ja suurvaltasuhteiden viileneminen vaikuttavatkin siihen, missä sävyssä selonteosta ja koko Suomen turvallisuusympäristöstä keskustellaan. Vanhanen muistutti aivan oikein, että Ruotsi saattaa joutua arvioimaan puolustuspolitiikkaansa uudelleen Suomea enemmän.
Ruotsin lähtökohtana on ollut varsinaisten puolustusvoimien alasajo kansainvälisen kriisinhallinnan hyväksi. Nykyisissä oloissa Ruotsin politiikka näyttäytyy todella lyhytnäköisenä. Suomi on pitänyt alueellisesta puolustuskyvystään huolta.
Georgian ja Suomen lähtökohtia ei sinänsä mitenkään voi rinnastaa. On lisäksi ilmeistä, että Venäjän näkökulmasta eurooppalaisista naapureista juuri Suomen suunta on ongelmattomin. Mutta siitä huolimatta tilanne heijastuu myös Suomeen ja täällä tehtäviin päätelmiin. Suureen kuvioon liittyvät niin energiatoimitukset, Baltian maiden venäläisten asema kuin Tshekkiin ja Puolaan tuleva Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmä. Jännitteet Itämeren alueella ovat väistämättä kasvussa.
Venäjän asevoimat näyttävät Georgiassa toimineen tarkasti, täsmällisesti ja määrätietoisesti. Moskovan näkökulmasta sotilasoperaatio on ollut selvä menestys. Tämä on yksi asia, jonka taustoja ja merkitystä selonteossa on syytä tarkkaan arvioida. Kynnys sotilaallisen voiman käyttöön voi alentua. Unohtaa ei sovi myöskään Suomen ilmatilan loukkauksia ja puutullikiistaa.
Iltalehden haastattelussa viime perjantaina monet suomalaispoliitikot ja tutkijat olivat sitä mieltä, ettei Suomen asema ole muuttunut. Se on pään panemista pensaaseen. Suomen asema ei nimittäin ole kiinni vain siitä, että kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa ovat normaalit. Venäjän ja lännen suhteet heikkenevät parhaillaan tavalla, joka ei voi olla vaikuttamatta tännekin.
Suomen etujen mukaista on koettaa vaikuttaa siihen, ettei uutta kylmää sotaa ja sen jakolinjaa synny Eurooppaan. Ulkoministeri Alexander Stubb on Etyjin puheenjohtajana paljon vartijana. Mutta suuret linjat vedetään nyt aivan muualla.
Turvallisuuspoliittisessa selonteossa on tunnustettava tosiasiat ja tilanteen muutos. Oleellista on myös jättää poliittista liikkumavaraa, sillä tilanteet saattavat kehittyä yllättävänkin nopeasti. Kahdella sotilasmahdilla, Yhdysvalloilla ja Venäjällä, on ollut liipasinsormi herkässä. Se ei lupaa hyvää maailmassa, jossa sotkuisia ja räjähdysherkkiä konfliktin aiheita on riittämiin ja harkinta usein vähäistä.