Kännykkäliittymien markkinat ovat muuttuneet sekavaksi viidakoksi. Kuluttajalle hintavertailun pitää olla helppoa.
Suomen kännykkäliittymämarkkinoilla on nähty vauhtia ja yllättäviä tilanteita sen jälkeen kun viime vuonna voimaan tullut viestintämarkkinalaki teki mahdolliseksi vanhan numeron siirron operaattoria vaihdettaessa. Numeron vapaa siirrettävyys oli erinomainen uudistus, mutta operaattorikilpailun kiihdyttyä entisestään liittymämarkkinoille on ilmaantunut uusia lieveilmiöitä.
Kuluttajavirasto otti maanantaina kantaa asiaan, johon tavallinen matkapuhelimen käyttäjä jatkuvasti törmää: kännykkäoperaattorien liittymätyypit ja tarjoukset ovat muuttuneet niin monimutkaisiksi, että kuluttajan on lähes mahdotonta vertailla liittymien edullisuutta.
Kuluttajaviraston mukaan liittymämarkkinoinnissa kiinnitetään myös liikaa huomiota lisäetuihin, ei varsinaisiin perushintoihin, eikä tarjousten rajoituksiakaan aina löydä mainoksista.
Virasto on vienyt markkinaoikeuteen asti tapauksia, joissa sopimusehtoja on muutettu jälkikäteen. Näissä tapauksissa operaattorit ovat tehneet asiakkaita houkutellessaan arviointivirheitä, joiden kustannukset yritetään periä kännykän käyttäjiltä.
Kuluttajilla on tällä hetkellä valita usean kymmenen matkapuhelinliittymän väliltä. Valinnanvarassa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, sillä kännykän käyttäjiäkin on monenlaisia. Etenkin nuorilla käyttö painottuu tekstiviesteihin, osa käyttäjistä soittaa puheluita tasaisesti koko päivän ajan ja toiset taas lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Käyttötapojen perusteella on mahdollista valita itselleen edullisimmalta vaikuttava liittymä.
Monella kuluttajalla on kuitenkin vaikeuksia arvioida jo omia kännykkätottumuksiaan. Kun vielä operaattorien tarjoukset ovat monimutkaisia ja erilaisilla lisäehdoilla täydennettyjä, kuluttajan liittymäratkaisut syntyvät usein hataran tuntuman varassa.
Ruotsissa tulee ensi lokakuussa voimaan uusi hintatietolaki, joka velvoittaa operaattorit näyttämään tarjouksissaan vertailuhinnan samassa hengessä kuin Suomessakin on monissa tuotteissa käytössä kilohinnat. Kännykkäliittymiin saadaan tuskin luoduksi yhtä yksinkertaista hintavertailujärjestelmää kuin vaikkapa elintarvikkeisiin, mutta jos Ruotsin malli toimii, samanlaisen järjestelmän käyttöönottoa pitää harkita Suomessakin.
Jos hintavertailussa päästään operaattorien kesken sovittavaan vapaaehtoisjärjestelyyn, hyvä niin. Kovin todennäköiseltä tämä ei nykyisessä markkinatilanteessa vaikuta. Siksi Suomessa pitää olla valmius luoda vertailuhintajärjestelmä myös lainsäädännön avulla. Liittymäkustannusten paremmat vertailumahdollisuudet ovat kuluttajan etu sitäkin kautta, että vertailtavuus edistää edelleen kilpailua ja pitää palvelujen hinnat kurissa. Selkeä vertailtavuus on myös operaattorien etu.
Tällä hetkellä Suomen liittymämarkkinoiden jako on vielä selvästi kesken. Uusia operaattoreita on tullut markkinoille vielä aivan viime aikoinakin, ja asiakaskilpailu on siksi pysynyt ankarana. Tämän takia vikkelästi operaattoria vaihtavat kuluttajat keräävät hyödyn ja uskolliset asiakkaat lopulta maksavat niin puheaikatarjoukset kuin erilaiset liittymänavauslahjatkin.
Sitä kilpailuvalttia ei Suomessa toistaiseksi ole nähty, että operaattorit alkaisivat palkita esimerkiksi alennuksin pitkäaikaisia asiakkaitaan. Tällainen palkitseminen on yleistä melkein millä muulla alalla tahansa. Niin kauan kun kilpailu uusista asiakkaista on veristä, nykyinen meno jatkunee uskollisten asiakkaiden tappioksi.