Turkulaisen kalastajan poika Matti Saanio (1925-2006) ei jäänyt Suomen kulttuurihistoriaan monumentaalimaalarina, vaikka hän monumentaalimaalausta ahkerasti opiskelikin. Saaniosta tuli monumentalisti välineenään Leica-kamera.
Pohjoinen oli Saanion, Suomen ensimmäisen valokuvataiteen taiteilijaprofessorin, tärkein kohde. Häneltä jäi noin kolme ja puolisataatuhatta negatiivia, joissa pääosaa näyttelevät karu ja kaunis luonto, kovat ja vaatimattomat olosuhteet, mutta tähän kaikkeen mukautuvat, syvän yhteisyyden kokevat ihmiset.
Alue tuli Saaniolle tutuksi jo sota-aikana, kun hän vuonna 1944 sai komennuksen Länsi-Lappiin. Kesällä 1950 hän Pohjois-Suomea kiertäessään tapasi ensimmäisen vaimonsa, tekstiilitaiteilija Elsa Montellin, jonka kanssa muutti Rovaniemen Oikaraisiin ja perusti perheen.
Saaniolle olennaista oli näyttää ihmisen ja hänen elinympäristönsä suhde. Tämän hän imi ranskalaisen humanistisen valokuvauksen traditiosta.
Sieltä on peräisin myös halu esittää ihminen säilyttäen tämän arvokkuus, Yhteinen elämä -näyttelyn kuraattori, Suomen valokuvataiteen museon museonjohtaja Elina Heikka on määritellyt.
Humanistisen valokuvauksen missio, sen todistaminen, että sodan jälkeen oli olemassa tavallista elämää, joka oli vielä kaunista, sai Saaniosta opetuslapsen. Lapin jälleenrakennuksen, toisaalta myös uudisraivauksen, kuvaaminen oli hänen tehtävänsä.
Matti Saanion missioksi nousi 1960- ja 70-luvulla vahvasti yhteiskunnan modernisaation kritisoiminen. Sen miten pohjoisen yhteisöt joutuivat tehotalouden puristuksiin, miten omavaraistalous ja luontaiselinkeinot kävivät mahdottomiksi.
Saanio tallensi tavallisen ihmisen sankaruuden ja loi samalla oman sankaritekonsa, tutkija Kati Lintonen, toinen Ateneum-näyttelyn kuraattoreista, on todennut.
Lähtökohta tälle on arjen ylistyksessä. Mikään kuvattavan elämänpiiriin liittyvä aihe ei ollut Saaniolle liian vaatimaton.
Hän meni keskelle kuvattaviensa jokapäiväistä tekemistä: nosti jauhosäkkejä isännän kanssa tai lähti kalastajien kanssa kokemaan verkot, seurasi emäntää lypsylle tai souti tämän tiettömän taipaleen takaa asioimaan.
"Matti uskoi jalkatyön voimaan", kollega Jorma Puranen on sanonut.
Toinen Saanion työ- ja tulkintatapoihin vaikuttanut suuntaus oli saksalainen subjektiivinen valokuvaus, joka painotti kuvaajan ilmaisunvapautta ja yksilöllistä luomisprosessia.
Saanio vierasti oikeaoppisena pidettyä valokuvan harmaasävyalaa ja hakeutui omissa töissään rajuihin kontrasteihin. Niinpä erityisesti arktinen ja karu luonto, jää, avovedetkin näyttäytyvät meille ekspressiivisen kuvakielen kautta.
Vedostustekniikka olisi oma oppituntinsa, löytöretkensä valokuvasta kiinnostuneelle. Yhteinen elämä -näyttelyssä on esillä lukuisia alkuperäisvedoksia.
Sitaatit Matti Saanion
Yhteinen elämä - Matti Saanion varhaiset valokuvat Ateneumin taidemuseossa 11.4.-3.8.2008