Kylläpä ärsyttää. Kaupan kassa tervehtii sanalla "terppa" ja lisää ilmoittamansa hinnan eteen elikkä-lisukkeen ("Elikkä kolme ja kahdeksankymmentä"). Sitä ennen myyjä on kehottanut "pyytämään rohkeasti apua". Mitä virkaa rohkeudella siinä on? Ja vielä kaupassa, joka kehtaa myydä ällöttäviä "paituleita". "Siis hei", "aikuisten oikeesti"!
Eikä ärsyttämistä voi itsekään välttää. Kun ihmisiltä kysyy, mitkä sanat tai sanonnat ottavat heitä päähän, vastauksia ei kerry yhtä paljon kuin vastaajia, vaan moninkertaisesti enemmän. Lista on pitkä ja mielivaltainen: ymmärrettäviltä tuntuvien "aboutin", "hoxin", "niinkun" ja "tahtotilan" ohella siltä löytyvät muun muassa "pottuvarvas", "itse asiassa" sekä "hyvät joulut". Ja auta armias, jos kassa tiedustelee viattomasti: "Haluatko kuitin?"
Kielen ammattilainen, Aristoteleen kantapää -ohjelman toimittaja ja Alivaltiosihteerin jäsen Pasi Heikura tunnistaa ilmiön. "Ärsyttävät asiat ovat nyky-yhteiskunnassa suosittuja", hän toteaa. "Netin keskustelupalstoilla puretaan tunteita ja hermostutaan pienestä. Ja tämähän on pieni asia verrattuna kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen, mitä maailmassa on."
Kenties kyse on samanlaisesta reviiriyliherkkyydestä kuin yksityisautoilijoilla ruuhkassa. Tai sitten ärsyyntyminen voi palvella tarvetta kohota massan yläpuolelle. Miksi kukaan muuten ottaisi pulttia sanasta "joo"?
"Joo", Heikura vastaa. "Se tuli spontaanisti, en yrittänyt olla humoristinen. Kaikki ovat maailman parhaita ihmisiä. Tässä aiheessa on sellainen sivumaku, että halutaanko ihmisiä kieltää puhumasta tietyllä tavalla. Minusta on ihan hevon hailee, miten ihmiset puhuvat, kunhan puhuvat."
Vähäpuheisesta Satakunnasta kotoisin oleva puhumalla avautumisen kannattaja myöntää silti ärsyyntyvänsä monista sanonnoista. Eräs esimerkki on "jess!", johon hän sortuu usein itsekin. Ihminen on nimittäin ristiriitainen olio, ja lisäksi lähellä apinaa:
"Matkin muita, kuten kaikki. Varmaan juuri se ärsyttää, että kaikki sanovat jess! Ja miksi tilanteessa, jossa aito spontaani riemu yllättää ihmisen, on oltava olevinaan maailmankansalainen? Miksei voisi sanoa vaikka sunfarallalei?"
Se olisi ainakin perinnetietoisempi vaihtoehto. Yksi selitys ärsyttävyydelle onkin vulgaarius: yleisyys, muodikkuus sekä tietty pinnallisuus, jota vaikkapa historiattomuudeksi kutsuttakoon. Viimeksi mainittua ärsyttävyyden erikoistapausta pui Aristoteleen kantapää, joka käy läpi niin sanottuja fraasirikoksia, "Maaemon rinta ei ole rottinkia" -otsikon tyyppistä mediakielenkäyttöä.
"Suhteeni tyhmiin sanontoihin on lähinnä tieteellinen, ei tunteellinen", Heikura vakuuttaa. "Ärsyyntyminen estäisi minua analysoimasta niitä. Tietysti tunnen suurta järkytystä ja kauhua, kun ajattelen, että tuollaisen otsikon tai 'tämä on meille jaakobinpostia' -lauseen kirjoittaja pääsee lehteen töihin ja että se menee vielä läpi."
Kauhu ja järkytys eivät ehkä ole sen tieteellisempiä mielentiloja kuin ärsyyntyminen, mutta perustelu osuu oikeaan: vanhojen sanontojen väärinkäyttö kertoo paitsi sivistyksen puutteesta, myös siitä, ettei tällä katsota olevan mitään väliä. Humoristeille, kuten Alivaltiosihteerille, moinen koituu turmioksi, sillä jos sanonnan oikeaa muotoa ei enää tunneta, ei tunnisteta myöskään sen hassuksi tarkoitettua vääntelyä.
Mutta takaisin selkeästi - monia ärsyttävä termi - yksinkertaisempiin kohteisiin. Koepallona heitetty "vitsi vitsi" herättää myös Heikuran vihan ja vie ajatukset ärsyttävyyden objektiivisempiin tai ainakin rationaalisemmin muotoiltuihin perusteluihin.
"Jos minulle sanotaan 'vitsi vitsi', minua pidetään lapsena, jolle asia pitää selittää. Siinä ärsyttää sama kuin hymiöiden käytössä: on kauheata, jos ei osaa käyttää äidinkieltään niin, että lauseen leikillisyys ilmenee jo itse lauseesta."
Allekirjoittanut - ärsyttävien listassa sekin - puolestaan näkee "vitsi vitsi" -heiton tyypillisen esittäjän öykkärinä, joka verhoaa asenteensa näennäishuumorin taakse. Tämä johdattaa meidät ärsyttävän kielenkäytön vakavimpaan muotoon, yhteiskunnalliseen harhaanjohtamiseen, jonka tunnetuimpia esimerkkejä on "muutosvastarinta".
"Kyseessä on konsulttikieli, jolla meidät yritetään puhua ympäri johonkin suureen projektiin, jota hankkeen ajajatkaan eivät ymmärrä", Heikura pohtii. "Tämä liittyy siihen suureen kysymykseen, olisivatko asiat helpompia, jos ne nähtäisiin uudessa valossa, ja nähtäisiinkö ne uudessa valossa, jos niille annetaan uudet nimet."
"Lähtökohta on tavallaan hedelmällinen, mutta ihmisiä leimataan muutosvastarinnan nimissä hoopoiksi, vaikka heillä olisi paljon hiljaista tietoa. Hiljainen tieto samoin kuin 'hyvä arki' ovat muuten myös sellaisia käsitteitä, että saisi haulikolla ampua."
Aivan! (Ärsyttävästi sanottu.) Ärsyttävyyden kavalimpia lajeja on merkitystyhjyys - nimenomaan juuri näin. Tässä kaikki tältä erää. Palataan!
"80-luvun puolivälin jälkeen tuosta kuuli väännöstä 'palataan astialle'. Onhan siinä se lohdullinen ajatus, että olemme kaikki laumaeläimiä, kuin lehmiä, jotka palaavat saman juottokaukalon ääreen. Mutta kuten modernisti sanotaan: Näillä säädöillä!"
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Terse.
