Oulu Parturi-kampaaja Ilpo Ojalan kännykkä piippaa pian sen jälkeen, kun oululainen taitoluistelija Susanna Pöykiö on astellut presidenttiparin ohi. "Hienoa Ilpo", kollegan lähettämässä viestissä lukee.
Salon Virhossa työskentelevä Ojala ja suunnittelija Katariina Karppinen Morsiusateljee Katariinasta ovat Kalevan pyynnöstä istahtaneet arvioimaan Linnan juhlan vieraiden pukuja ja kampauksia.
Karppisella ja Ojalalla on ruudun ääressä jännitettävää, sillä molemmilla on ollut sormensa pelissä usean vieraan juhlalookissa. Pöykiö on heidän "yhteisprojektinsa".
Kahden tunnin katselurupeaman jälkeen kaksikko vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä. Niin Pöykiö kuin Karppisen vaatettama haukiputaalainen hiihtäjä Riitta-Liisa Roponenkin ovat erottuneet edukseen. Molempien puvuissa on niin värin kuin muodonkin puolesta heleyttä, jota Karppinen ja Ojala olisivat kaivanneet juhlavaatetukseen enemmän.
Yleisvaikutelma on tumma, hillitty ja klassinen. "Se on harmi, koska miesten puvut ovat kuitenkin aina tummat ja vain naisen vaatteilla voi säväyttää", Ojala sanoo. Ne, jotka ovat rohjenneet pukeutua väreihin, erottuvat kaksikon mielestä edukseen.
Ojala ja Karppinen eivät löydä tämän vuoden vieraiden joukosta selkeää kuningatarta. Kansanedustaja Tanja Saarelan puku on heidän mielestään jälleen hyvin kaunis, mutta ei erityisen huomiota herättävä. "Selkeästi hän ei halua sillä enää lisää huomiota", Karppinen miettii.
Kansanedustaja Satu Taiveaho ja ulkoministeri Ilkka Kanervan elämänkumppani Elina Kiikko ovat päästä varpaisiin upeita. Jenni Dahlman-Räikkösen puku on kaksikon mielestä todella kaunis, mutta hiusten vetäminen niskaan pienelle sykerölle saa heiltä kuitenkin pyyhkeitä.
Miehistä ei löydy tänä vuonna yllättäjää. Tosin kansanedustaja Pertti Virtanen tulee huomatuksi omintakeisessa vaatetuksessaan. "Hän tuli kyllä rikkoneeksi kaikki mahdolliset pukeutumissäännöt yhdellä kertaa", Karppinen nauraa.
Jos joku nostetaan linnan kuningattareksi, Ojala ja Karppinen arvelevat, että se voisi olla juontaja Jaana Pelkonen. Hänenkin asussaan kaikki osaset ovat paikoillaan, ja väri säväyttää. Ojala tosin olisi kaivannut vielä rokimpaa kampausta.
Karppinen kuitenkin huomauttaa, että itsenäisyyspäivän juhlan tarkoitus ei ole pukujen arvostelu vaan juhlan kunnioittaminen. "Täydellisiä fiaskojakaan ei näkynyt, joten selvästi on opittu pukeutumaan juhlaan."
Vetäessään jo takkeja niskaan Ojalalla ja Karppisella tulee mieleen, että yksi taisi sitten kuitenkin olla ylitse muiden. "Seela Sella oli upea hopeanvalkoisessa puvussaan. Se korosti hänen persoonaansa ja arvokkuuttaan. Kun hänet näki, tuli hyvä mieli."