Oritkarin rannassa puhaltaa napakasti sunnuntaipäivänä, mikä tietää hyvää tuulta leijahiihtäjälle. Jäällä surffaa kymmenkunta innokasta, ja värikkäät leijat vievät nopeasti kauas rannasta. Oululainen Sakari Kokko purkaa varusteita autostaan ja aikoo uskaltautua sekaan. Mies lähtee leijan kanssa jäälle yksin vasta toista kertaa.
"Kävin kurssilla kouluttautumassa ja olen vielä aivan aloittelija", Kokko kertoo vaatimattomasti. Ilman kurssitusta jäälle ei kannata lähteä, sillä lajissa on otettava huomioon monia asioita.
Leija kiinnitetään lanteilla oleviin valjaisiin. Jäällä kiidetään laskettelusuksilla, lumilaudalla tai luistimilla. Tärkeä varuste on kunnollinen kypärä, joka suojaa ryminässä. Aloittelijan kannattaa harjoitella pienehkön leijan kanssa, kertoo tuuliliikuntalajeja opettavan Tuulen Väärti ky:n tuulimestari Kari Mikkola.
"Matkustamiseen tarvitsee isomman leijan, mutta kannattaa yleensä aloittaa pienellä", puhelimeen Kiilopään juurelta sunnuntaina vastaava Mikkola kertoo. Hän on juuri laskenut alas siiven avulla.
Mikkola kehottaa oululaisia miettimään syvällisesti tuulen merkitystä: yleensä kuulee vain valitusta siitä, kuinka Oulussa tuulee jatkuvasti ja varsinkin vastatuuleen, mutta tuuli kannattaisi käyttää hyödyksi.
"Tuuli on ystävä. Itse olen oppinut lukemaan tuulta ympäristöstä, puista, tehtaan savuista ja siitä, miltä tuuli tuntuu iholla", Mikkola kertoo. "Oulu on Suomen parhaita paikkoja leijasurffaukseen. Erityisesti kesällä täällä on paljon avarammin tilaa kuin vaikkapa Helsingissä."
Sopiva tuuli leijahiihtäjälle on noin 6-10 metriä sekunnissa. Jos tuuli yltyy liian kovaksi, jäälle ei ole asiaa.
"Sehän tässä helpottaa, että saa olla selkä tuulen suuntaan niin ei palele", Sakari Kokko nauraa Oritkarin jäällä. Viimeisten viritysten jälkeen leija on kiinni valjaissa noin 25 metrin pituisilla langoilla. Kokko nostaa leijaa ylöspäin ja ampaisee samantien vauhtiin. Viuhahdus vain, ja mies on jo satojen metrien päässä. Ensimmäinen pyllähdyskin sattuu heti alkumatkasta, mutta Kokko kapuaa pystyyn ja jatkaa matkaa.
Leijahiihto vaatii hermoja, sillä tämän tästä narut sotkeutuvat tuulessa leijaan. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu rannan tuntumassa, kun liikkeellä on monta surffaria yhtäaikaa. Turvaväli toisiin onkin tärkeä muistaa.
Leijahiihtäjä taittaa matkaa keskimäärin 30-40 kilometriä tunnissa. Kari Mikkolan mukaan erityisesti vanhempi ikäpolvi on innostunut viime aikoina lajista. "Leijalla ei aina tarvitse hyppiä ja pomppia, vaan moni tekee sen avulla pidempiä vaelluksia. Oulussakin voi suotuisalla tuulella käydä lähialueiden saarissa vaikka kahvilla ja edetä rauhalliseen tahtiin", Mikkola vinkkaa.
Leijahiihtokursseja järjestetään Oulussakin, kuinkas muuten kuin tuulten mukaan. Tuulen Väärtin järjestämille kursseille ilmoittaudutaan netissä, ja osallistuja saa suotuisana päivänä tekstiviestin, jossa kehotetaan saapumaan kurssipaikalle.