Nuori sikatilallinen Jussi Joki-Erkkilä, kohta 30, viipaloi kakkulapiolla kihlattunsa Nina Nikupaavon leipomasta kinkkupiiraasta siivun.
Siinä on jotain symbolista, kun piiraasta häipyy yksi sektori.
Maataloudestakin on viipaloitu milloin mitäkin ja viety sektori poikineen. Maatalouden kannattavuus on heikentynyt jo neljä vuotta peräjälkeen.
Sikatiloilla tuotetaan lihaa jatkuvasti tappiolla - koko Euroopassa. Kun esimerkiksi A-tuottajiin kuuluva Joki-Erkkilä saa possuistaan 1,24 euroa kilolta, tuotantokustannukset ovat keskimäärin 31 senttiä kilolta enemmän.
Kannattavaksi sika-alan tekee tukijärjestelmä - se, josta nousi hirmuinen älämölö, kun maataloustuet julkistettiin.
"Ilman tukea joutuisimme maksamaan siitä, että tuotamme ruokaa", Joki-Erkkilä linjaa.
"Rahaa matkaan teurastamolle"
Joki-Erkkilällä on lihasikala Kalajoen Käännänkylällä. Hänen ystävänsä Hannu Heikkilä, 32, kasvattaa pääasiassa porsaita Etelänkylällä yhdistelmäsikalassaan, jossa röhkii 180 emakkoa.
"Annamme siis periaatteessa hieman rahaa mukaan, kun eläimiä pannaan teuraaksi. Tuet tulevat jäljessä", hänkin sanoo.
Miehet ovat tukipaljastusten kannalla. Ainoastaan se heitä kismittää, etteivät useat ihmiset tiedä, miksi he tukea saavat.
"Olemme jälleen parjattu ammattiryhmä. Luullaan, että äijät vetävät hirveää hilloa. Tuet hupenevat tuotantokustannuksiin. Ihmisiin lietsotaan kateutta, johon ei ole mitään syytä. Jos tukea ei olisi, ihmisillä ei olisi varaa syödä suomalaista lihaa", sikafarmarit muistuttavat.
Kateutta löytyy vain ulkopuolelta. Sisäpiirissä avainsana onkin yhteistyö, vaikka tilat ovat erilaisia.
"Osa polkee jarrua paikallaan, osa kaasua", Joki-Erkkilä kuvailee.
Jos tuotantokustannuksia saataisiin laskettua, kannattavuus paranisi automaattisesti.
"Mistä voi nipistää?" Joki-Erkkilä kysyy.
"Sähkö, rehu ja lopputuote ovat hinnaltaan määrättyjä. Omasta palkasta? Mikään muu ammattiryhmä ei niele sitä, että tulot tippuvat", hän jatkaa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus laski hiljattain maataloustyön tuntiansioksi 3,4-5,4 euroa. Joillakin se on korkeampi, joillakin vielä matalampi.
Joki-Erkkilä muistuttaa, että sikalayrittäjä joutuu vielä ostamaan oman työpaikkansa - kuten yrittäjät yleensäkin.
Piirakkalautasen takaa löytyy kuitenkin kaksi iloista miestä. Vaikka maatalous on saanut iskuja leukaansa ja kierrepotkuja mahaansa, sikatilalliset eivät lannistu.
"Maatalous on kiva laji. En ala naukumaan. Tämä on täysin oma valinta. Saimme Hannun kanssa hyvät pohjat vanhemmiltamme", Joki-Erkkilä kiittää.
"Oli selvä valinta, että jatkan. Olen kasvanut kiinni asiaan", Heikkilä myöntää. Hän on 1900-luvun alussa perustetun sukutilan neljäs isäntä.
Kolmikymppisiä sikaisäntiä
Uskoa maatalouteen riittää ympäri Kalajokea. Sikatilalliset ovat lähes poikkeuksetta kolmikymppisiä. Kun isännät nuortuvat, tilakoot kasvavat. Se on pakko.
"Siivu, joka jää käteen per sika, on mennyt niin pieneksi", Hannu Heikkilä pyörittää päätänsä.
Jussi Joki-Erkkilä on puolestaan iloinen, ettei ollut maatalousyrittäjä ennen EU:ta. Ei tarvitse olla kateellinen.
"Isä sanoi, että sianlihasta sai 19 markkaa kilolta. Kun EU tuli, niin enää 7-8 markkaa."
Joki-Erkkilän tuhannen sian laitos jää kovin pieneksi, kun sitä vertaa Keski-Euroopan isoimpiin. Tshekistä löytyy 100 000 sian majatalo.