Ihminen ilman parisuhdetta on epäonnistunut ja vajaa. Jokaisen on pakko päästä naimisiin; olemassaolomme tarkoitus on hankkia lapsia. Ei, ei ja ei, vastaa esikoiskirjailija Minttu Hapuli näihin väitteisiin.
Hapulin uunituore Selibaattipäiväkirjat (Atena) pureutuu nasevasti sosiaalisen ympäristön asettamiin paineisiin. Kirja perustuu Hapulin Birdy-nimimerkillä vuosikausia pitämään nettiblogiin.
- Vuonna 2001 olin elämäntilanteessa, jossa olin kurkkuani myöden täynnä parisuhdetta. Pohdin, voiko vika olla yksin minussa, kun parisuhteeni eivät toimineet. Purin pettymystä, vihaani ja kyynisyyttäni nettiblogiin, ja palautteesta huomasin, etten suinkaan ollut ainoa, Hapuli muistelee.
Hapuli ihmettelee sitä, miksi kaikkien pitäisi väkisin elää parisuhteessa tai hankkia lapsia.
- Kuulin tuttuni sanovan minusta, että se on jo yli kolmenkymmenen eikä sillä ole vielä miestä, siinä täytyy olla jotain vikaa, Hapuli hymähtää. - Miksi ajatellaan, että ilman perhettä ihmiset ovat epäonnistuneet, hän jatkaa.
Luisto äitiyden velvoitteesta
Vaikka Hapuli kiteyttääkin monien sinkkunaisten ajatusmaailman blogiinsa ja nyt kansienkin väliin, palaute on ollut usein sivaltavaa. Miehet ovat haukkuneet miestenvihaajafeministiksi: "tuo nyt on tuommosta katkeran feministin tilitystä, kun ei saa miestä".
Monet perheelliset naiset puolestaan ovat kutsuneet Hapulia minäkeskeiseksi narsistiksi. Erityisesti se, että hän sanoo suoraan, ettei halua omia lapsia, on saanut perheenäidit takajaloilleen.
- Ihan kuin kaikki naiset olisivat aikojen alussa sopineet, että lapsia tehdään, ja tästä pyhästä velvollisuudesta ei kukaan saisi luistaa, Hapuli ihmettelee.
- On vaarallista sanoa ääneen, ettei hyväksy normeja. Monet ovat sanoneet, että minulla on vikaa päässä.
Mikäli parisuhteen ja lapsia haluaa ja on niistä onnellinen, se on Hapulin mielestä pelkästään positiivista. Tätä ei kukaan kyseenalaista. Jos kuitenkin on toista mieltä, miksi sitten sitä pitää joutua selittämään, hän hämmästelee.
- Välittömästi joutuu kolmannen asteen ristikuulusteluun, selittämään syitään.
Lempeän sarkastisia neuvoja
Selibaattipäiväkirjat ei kuitenkaan ole vihainen kirja. Hapuli tarkastelee parisuhteen, perheen ja seksin normeja lempeän sarkastisen katseen avulla. Blogin innokkaimpia lukijoita ovat olleet miehet, jotka perinteisesti eivät juuri parisuhdeoppaisiin tartu. Hapulin ronskeista elämänohjeista miehet ovat pitäneet, ja tyyli jatkuu myös kirjassa.
Yksi luku käsittelee ohjeita treffeille menevälle miehelle: "Mies menee usein treffeille markkinoimaan itseään ja pitämään itsestään pitkiä puheita. Ennen vanhaan miehen pitkin mainostaa rantaviivansa pituutta ja karjansa laajuutta, jotta pääsi naimisiin, mutta nykyisin avioliitot solmitaan romanttisin perustein".
Yhdessä luvussa Hapuli puolestaan antaa ohjeita jättäjille. Suhdetta ei esimerkiksi tulisi lopettaa tekstiviestillä tai lapulla keittiön pöydälle (kyllä, aikuisetkin ihmiset lopettavat suhteita näin).
Hapuli paljastaa myös, miksi naiset nalkuttavat. "Miksi miehet eivät ota kuuleviin korviinsa ystävällistä puhetta tai kaunista pyyntöä? Miksi naisten pitää usein huutaa, kirkua, heittää tavaroita ja pakata laukkujaan ennen kuin mies uskoo, että naisen asia on vakava ja tärkeä?"
Huutia saavat Hapulin terävästä kynästä myös naiset. Pesää rakennetaan, eikä oteta miestä huomioon ruusunpunaisen usvan keskeltä. Hääpsykoosissa unohdetaan arki prinsessaunelmakemujen jälkeen. Naiset puukottavat toisiaan selkään sen kun kerkeävät. Molemmat puoliskot pelaavat järjettömyyksiin meneviä valtapelejä, jotka päättyvät kummankin tappioon.
Minttu Hapuli paljastaa, että blogistaan saamiensa palautteiden mukaan muutamia parisuhteita on jo pelastunut kirjoitusten ansiosta. Ne kun ovat pakottaneet osapuolet puhumaan asioista, usein vieläpä nettiblogia lukeneen miehen aloitteesta.
- Yritän kertoa omasta näkökulmastani, ja jos lukija pystyy omalla kohdallaan reagoimaan, se saattaa estää katastrofin.