Tour de France, legendaarinen Ranskan ympäriajo, täyttää sata vuotta. Tänä vuonna prologi ajetaan Pariisissa lauantaina, ja varsinainen kilpailu starttaa sunnuntaina.
Kaikkiaan tämän suurkilpailun satavuotisjuhla-ajo sisältää 20 etappia yhteispituudeltaan 3427,5 kilometriä. Kisa päättyy sunnuntaina 27. heinäkuuta, kun ajajajoukko on kiertänyt kellonviisarien suuntaisesti Ranskan ja käynyt läpi myös kaikki vuoden 1903 kilpailun kuusi kaupunkia.
Ranskalaisille "Le Tour" eli kierros on paljon enemmän kuin pelkkä polkupyöräkilpailu, se on yksi vuoden suurimmista kansanjuhlista, se on penkkiurheilijoiden mielestä kaikkein vaativin urheilutapahtuma - urheilutapahtumien kuningas.
Maata kiertävät huippunimet ovat vähintäänkin yhtä palvottuja kuin jalkapallon supertähdet, niinpä miljoonat gallialaiset elävät heinäkuussa Le Tourin etappien tahdissa.
Nykyisin ympäriajon etappikaupungeissa juhlitaan läpi yön. Teillä pyöräilijöitä edeltävästä satojen autojen mainoskaravaanista heitellään sadoille tuhansille katselijoille pieniä lahjoja, ja urheilijoiden huoltojoukoissa on kasapäin väkeä.
Kovin oli erilainen ensimmäinen, 1.7. 1903 startannut Ranskan ympäriajo. Kaikki 60 polkijaa olivat liki oman onnensa nojassa, he söivät missä sattui, ottivat pikku nokosia tien laidassa, eikä heitä saanut auttaa kilpailun kuluessa, mikä oli oikein säännöissä määrätty.
Sääntöjä kyllä rukattiin päivittäin, jotta ne olisivat mahdollisimman edullisia kilpailun järjestäjän väreissä ajaville pyöräilijöille.
Le Tourin järjestäjä, auto- ja polkupyörälehti l´Auto selvitti, että kilpailun päämäärät olivat ylevät: "Saada tunnetuksi kaunista kotimaatamme, sen kulttuuria ja historiaa".
Todellisuudessa l´Auto-lehti halusi nostaa levikkiään. Hyvin se onnistuikin, sillä myynti nelinkertaistui 19 päivää kestäneen kilpailun aikana.
Etapit pitkiä
Alkuvuosina etappeja oli vain jokunen, ja ne olivat tolkuttomat pitkiä.
Ensimmäisen Tourin lähtö tapahtui Pariisin esikaupungista Montgeron´ista kello 15.00 ja etappi päättyi Lyoniin, jonne ensimmäinen saapui klo 8.56 seuraavana aamuna. Matkaa kertyi 467 kilometriä.
Miehet ajoivat pilkkopimeässä, ja öiseen aikaan oli yleistä vedättää itseään salaa edessä ajavaan autoon kiinnitetyllä narulla. Tienlaidassa katselijoita oli vaihtelevasti, mutta vain marginaalinen määrä verrattuna nykyaikaan.
Vuonna 1903 johdossa oleva Garin saapui Moulins´iin (noin 300 km Pariisista) kello 01.00 yöllä. Häntä oli vastaanottamassa pieni kaupungin komitea, joka ei kuitenkaan jaksanut odottaa seuraavia kilpailijoita.
Taktiikat vaihtelivat
Osanottajilla oli persoonalliset taktiikat kohottaa kuntoaan. Useat elivät selibaatissa monta viikkoa ennen kilpailua. Tällainen elämäntapa antoi kuulemma voimia.
Léon Georget taas pisti polkimiin vauhtia kippaamalla päivittäin ajon aikana kuusi litraa punaviiniä. Reilujen viinimäärien kulauttelu oli yleistä, eikä mitenkään säännöissä kiellettyä. Lukemattomia kertoja etappikaupunkiin saapuneita kilpailijoita oli suorastaan tuettava.
Mitä arvostetummaksi ympäriajo muodostui, sitä enemmän tehtiin vilppiä. Kilpailijoita kärrättiin autoissa, heitä työnnettiin, vedettiin ja heitä hoivailtiin salaa pusikoissa.
Työttömiä seassa
Heti alusta lähtien suurin osa kilpailijoista oli toki ammattipyöräilijöitä, mutta myös työttömiä palkattiin statisteiksi, jotta joukko olisi näyttävämpi. Päiväpalkkionsa tienaamiseksi oli jokaisen poljettava vähintään 12 kilometrin tuntivauhdilla.
Voittajienkin palkkiot olivat kovin vaatimattomat. 1930 ja 1932 Le Tour´in voittanut Leducq pystyi ostamaan käärimillään summilla vain pienen kahvilan.
Nykyaikainen polkupyörä syntyi pikkuhiljaa 1880-luvulla, ja 1903 Ranskassa oli arviolta miljoona kaksipyöräistä. Ensimmäisen Tour de Francen osanottajien pyörät olivat terästä ja ne painoivat noin 15 kiloa. Niissä oli vain yksi jarru, joka otti etupyörään.
Isommissa mäissä kilpailijoitten oli työnnettävä polkupyöriään, koska niissä ei ollut vaihteita. Miestenhän oli pärjättävä täysin itsenäisesti.
Vuonna 1913 Eugène Cristophen pyörän haarukka murtui poikki. Hän kantoi ajopelinsä 10 kilometrin päässä sijaitsevan kyläsepän verstaaseen ja takoi itse haarukkansa ajokuntoon. Sakkominuutteja kyllä tuli, koska kilpailun komissaari näki pikkupojan antaneen apua käyttämällä korjauksen aikana paljetta.
Keltainen paita
Yleiskilpailua johtavan symboli - keltainen paita - tuli kuvaan vuonna 1919. Paita oli keltainen, koska se oli l´Auto lehden nimikkoväri. Samaisena vuonna 69 matkaan lähteneestä vain 11 jaksoi maaliin saakka.
Vuonna 1926 lähes puolet kilpailijoista harhaili monta tuntia eksyksissä Pyreneitten vuoriston sankassa sumussa. Hetki sen jälkeen, kun he olivat saapuneet etappipaikalle, järjestäjiä tuli tapaamaan mies punaisena raivosta: "He eivät maksaneet minulle kyytiä", selvitti tämä bussikuski.
Alunperin ranskalaisesta pyöräilymaratonista on muodostunut olympialaisten ja jalkapalloilun maailmamestaruuskilpailujen jälkeen maailman kolmanneksi seuratuin urheilutapahtuma. Nykyisin Le Tour de Francen vuotuinen liikevaihto on visusti salassa pidetty asia, mutta sen arvioidaan pyörivän noin 60 miljoonan euron paikkeilla.