Onnellista uutta vuotta, olkoon se menestyksekäs ja parempi kuin edellinen. Vuoden alkuun kiteytyvät vahvasti toiveet onnesta ja muutoksesta. Lupaamme muuttua paremmiksi, läsnäoleviksi ja vähemmän stressaantuneiksi.
Ei hätää, kirjamarkkinat vastaavat huutoomme. Muutos vaatii vähintään yhden elämäntaito-oppaan, kenties jonkin seuraavista: Suoliston salaisuus, Murra tunnelukkosi, Unelmakartta, Sisäisen timantin voima, Tie menestykseen, Saat sen, mistä luovut, Kiinnostavan ihmisen käsikirja... Joulun jälkeen kirjakaupoista haetaan kaunokirjallisuuden sijaan elämäntaito-, ravinto- ja kunto-oppaita.
Elämäntaito-oppaiden sisältö on kirjavaa, ja niitä markkinoidaan välillä epäilyttävin keinoin. Takakansiteksteissä hersytellään estoitta elämän muuttumisesta. Riittää, kunhan noudattaa kirjan neuvoja.
Otetaan esimerkki australialaisen tv-tuottaja-kirjailijan Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjasta:
”Kun opit tuntemaan Salaisuuden, tulet tietämään, kuinka voit omistaa, olla tai tehdä mitä tahansa haluatkin. Saat myös tietää, kuka oikeasti olet. Samoin pääset perille sinua odottavasta suurenmoisesta tulevaisuudesta”, Byrne kirjoittaa kirjansa esipuheessa.
Uskokoon ken haluaa.
Marittamalla suomalaiskodeissa opeteltiin luopumaan turhasta tavarasta. Japanilaisen Marie Kondon KonMari – siivouksen elämänmullistava taika -kirjan suuren suosion myötä järjestämistä ja liian tavaran poistamista tarkoittavat sanat konmaritus ja maritus päätyivät myös Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2016 sanalistalle.
Samalta listalta löytyy kiireetöntä oleskelua tai tunnelmointia tarkoittava hyggeilykin, joka lähti liikkeelle – totta kai – elämäntaito-oppaasta. Alkujaan tanskalaisen kirjan suomennosta Hygge – hyvän elämän kirja odotetaan kirjakauppoihin lähiviikkoina.
Eivät elämäntaito-oppaat mikään uusi asia ole. Jo aikana ennen ”self help guideja” elämäntaitoa opeteltiin Raamatusta. Eräänlaisia hyvän elämän oppaita ovat kirjoittaneet myös antiikin filosofit. Omaan hyllyyni ovat päätyneet esimerkiksi Taitavan sisäkön tehtävät 1920-luvulta ja kolmeosainen Emännän tietokirja 1930-luvulta.
Varsinainen opasbuumi syntyi vasta 2000-luvulla, jolloin elämäntaitokirjallisuuden julkaiseminen ja myynti kasvoivat merkittävästi. Ne ovat tietokirjallisuuden myydyin laji. Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan noin kolmannes kirjojen myynnistä on tietokirjoja. Erityisen suosittua on henkiseen kasvuun liittyvä kirjallisuus.
Epävarmuus, yksilökeskeinen aikamme ja työkulttuurin muutos, jossa pannaan peliin työntekijän persoonakin, saavat tarttumaan kerkeästi oppaisiin, jossa luvataan elämälle uutta suuntaa. Elämäntyylimme suorastaan vaatii jatkuvaa muutosta ja kehitystä.
Olen kuullut useammankin tuttavan lupailevan, että vuonna 2017 hän olisi armollisempi itseänsä kohtaan tai ainakin pitäisi huolta itsestään. Jotain sellaista olen itsekin mielessäni kaavaillut.
Nyt olisin valmis liittämään siihen pienen tarkennuksen: yritän silti olla tarkkailematta liikaa itseäni. Kaikki vastaukset eivät suinkaan löydy syvältä sisältämme, vaikka elämäntaito-oppaissa niin väitettäisiin. Lisäksi liiallinen oman navan kaivelu on tylsää.
Onneksi minulla on tukenani tanskalaisen psykologian professorin Svend Brinkmannin Pysy lujana – elämä ilman self-helpiä -kirja, joka on vastaopas elämäntaito-oppaille. ”Lue romaani, älä elämäntaito-opasta”, hän kehottaa. Miksemme ottaisi neuvosta vaarin.