Teemu Selänteen päätös palata NHL-kaukaloihin oli monen asian summa. Ratkaisevin tekijä oli kuitenkin se, että Selänteellä oli sellainen olo, että hän haluaa vielä pelata ja elää joukkueen mukana eikä vain muistella hyviä aikoja. Hän oli päättänyt, ettei tee ratkaisuja puoleen tai toiseen ennen kuin joulukuun alkupuolella syntynyt vauva on tullut maailmaan.
-- Joulun jälkeen aloin luistella. Tuli vain sellainen fiilis, että nyt on taas kiva lähteä hallille. Sitten kun näin pelikavereita koko ajan, niin siitä tuli se kuume että nyt pitää päästä pelaamaan.
Jouluun saakka Selänteen päiväohjelma oli selvä: aamulla pojat kouluun, sitten joko salille treenaamaan tai tennistä pelaamaan ja lopuksi golfkentälle.
-- Ehdin vielä hakea pojat koulusta ja elää normaalia perhe-elämää. Olin joka ilta vielä poikien lätkätreeneissäkin. Ducksit harjoittelevat samassa hallissa, ja sain avaimen niiden pukuhuoneeseen. Kävin vielä treenaamassa ajan kuluksi, ja se oli hauskaa.
Selänteen pojat sanoivat aina Ducksin tappion jälkeen isälleen, että tämän on pakko mennä takaisin, sillä joukkue tarvitsee häntä.
-- Sanoin, että sitten isi lähtee taas reissuunkin, ja siihen pojat totesivat, että no älä sitten mene, hän myhäilee isän ylpeyttä äänessään.
Kaiken kaikkiaan Selänne pitää kotona viettämiään kuukausia opettavaisena aikana.
-- Pystyin auttamaan lasten hommissa ja kuljetuksissa ja nautin siitä tosi paljon. Minusta se oli hyvä kokeilu. Tiedän nyt, että kun ura joskus loppuu, niin ei tule mitään ongelmia.
Anaheimin veteraanit Scott Niedermayer ja Selänne ovat palanneet jäille. Kunhan vielä Peter Forsberg saadaan takaisin, niin kaikki konkarit ovat taas näyttämässä nuoremmilleen mallia.
-- Toivottavasti Foppa palaa. Tiedän tarkkaan miltä hänestä tuntuu, koska painin sen vuoden Coloradossa vammojen kanssa. Foppa on hyvä ystäväni, ja toivon, että hän saa paikat kuntoon ja pääsee taas nauttimaan pelaamisesta.