Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta on yllättävän laajaa ja yleistä. Asia käy ilmi terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen viimeisimmästä kouluterveyskyselystä.
Heikoimmassa asemassa ovat ammattioppilaitoksissa opiskelevat tytöt. Heistä peräti kolmannes kertoo vuoden aikana kokeneensa seksuaalista väkivaltaa, lukiolaisista neljännes ja peruskoulun yläluokkalaisista viidennes.
Häirinnän osalta lukemat ovat kaksin- ja kolminkertaiset, eivätkä pojatkaan säästy siltä.
Tutkimus ei erittele, onko seksuaalinen väkivalta tai ahdistelu tapahtunut koulussa vai vapaa-ajalla. Osa häirinnästä ja nimittelystä tapahtuu koulussa ja saattaa paljastua kouluterveydenhoitajalle kiusaamistapausten yhteydessä.
Kyseessä on vaiettu ongelma, josta ulkopuolisille ei juuri kerrota. Kyse on vakavasta asiasta, eikä ole yhdentekevää, mitä lapset ja nuoret joutuvat kokemaan koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella. Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu koetaan häpeälliseksi, josta uhri usein vaikenee leimautumisen pelossa. Panettelu, juorut ja kuvat leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa.
Seksuaalisuudessa liikutaan aina herkällä alueella. Koulussa häirintään ja kiusaamiseen on syytä puuttua välittömästi. Katuhäirinnässä tärkeää on myös ulkopuolisten reagointi asiaan.
Asiasta ei pidä vaieta. Uhrin aseman ohella on korostettava häirinnän ja väkivallan seurauksia tekijöille. Koulun ohella kodit kantavat suuren vastuun siitä, millaisen mallin tarjoavat lapsille. Yhteiskunnassa tarvitaan myös laajempaa nollatoleranssia seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan.
Pääkirjoitus