Seksuaalinen hyväksikäyttö riistää lapselta oikeuden lapsena oloon, rapauttaa luottamuksen ihmisiin, johtaa syyllistymiseen ja häpeään, yksinäisyyteen ja voi pilata loppuelämän. Seksuaalisesti hyväksikäytetyt tarvitsevat monenlaista apua ja tukea, mutta he kokevat jäävänsä yksin ja yhteiskunnan avun ulkopuolelle. Siksi olisi välttämätöntä turvata alle 16-vuotiaille tuki yksilöterapiaan ja aikuisille hyväksikäytetyille eritysapua heidän moninaisiin ongelmiinsa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Merja Laitisen Lapin yliopistossa tarkistettava väitöstutkimus "Häväistyt ruumiit, rikotut mielet" on Suomessa ensimmäinen tutkimus, joka koskee perheen sisällä tapahtunutta lapsen hyväksikäyttöä uhrin näkökulmasta. Laitisen väitöskirja tarkastetaan lauantaina.
Laitinen on tutkimuksessaan halunnut rikkoa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää vaikenemista ja yksinkertaistaa käsityksiä, jotka vaikeuttavat kodissa olevan sosiaalisen ongelman hahmotusta.
Tutkimukseen osallistui seitsemäntoista naista ja neljä miestä. Joillakin seksuaalinen hyväksikäyttö oli alkanut 2-3-vuotiaana ja yhdellä heistä jatkunut jopa 14 vuotta. Hyväksikäyttäjiä olivat isät, isäpuolet, isoisä, äiti ja veli tai muut kodin sisäpuolella asuvat. Kahdessa tapauksessa tyttö synnytti lapsen, toinen veljelleen, toinen isäpuolelleen.
Hyväksikäytettyjen perheet olivat sosiaalisesti sellaisessa asemassa, että se on Laitisen mukaan viivästyttänyt tapausten paljastumista. Hyväksikäyttäjissä oli pappi, dosentti, opettajia ja yrittäjiä.
Seksuaalisesti hyväksikäytetty kantaa Laitisen mukaan hirvittävää taakkaa sisässään, etenkin, jos ei voi puhua siitä. Asian paljastamisen vaikeudesta kertoo se, että tutkimukseen osallistunut 68-vuotias mies kertoi tapahtuneesta ensimmäistä kertaa vasta tutkijalle.
Seksuaalinen hyväksikäyttö oli loppunut yleensä murrosiän kynnyksellä, mutta moni uskalsi puhua siitä vasta 20-30-vuotiaina. Aina tapausten paljastuminen viranomaisillekaan ei johtanut toimenpiteisiin. Tutkimuksen 21 ihmisestä vain neljä on kohdannut yhteiskunnan väliintulon seksuaalisen hyväksikäytön paljastuttua.
Leikistä
hyväksikäyttöön
Laitisen mukaan uhriksi joutuneen häpeän ja syyllisyyden tunteen lisäksi merkityksellinen hyvän ja pahan kytkös. Hyväksikäyttö on monimuotoinen ilmiö, jossa väkivalta, valta ja sukupuoli limittyvät toisiinsa saaden erilaisia ilmiasuja.
"Kodeissa oli ollut myös lämpöä ja rakkautta ja ulkoiset puitteet olivat moitteettomat", sanoo Laitinen. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli alkanut usein leikistä, manipuloivasta asenteiden muuttamisesta päätyen sadistiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Jotkut tutkimukseen osallistuneet naiset olivat Laitisen mukaan joutuneet oman traumaattisen kokemuksensa lisäksi keksimään erilaisia viritelmiä suojatakseen hyväksikäyttäjältä nuorempia sisariaan. Yhdessä tapauksessa perheen suoja oli niin vahva, että tapauksen paljastuttua uhriksi joutuneen sisar puolusti isäänsä mitätöiden uhrin ilmiannon.
Mennyttä ei
pääse karkuun
Laitisen haastattelemat hyväksikäytetyt olivat yrittäneet unohtaa tapahtuneen ja selviytyä elämässään. Asiaa ei kuitenkaan pääse karkuun. Hyväksikäytön käsittely ja itsensä uudelleenrakentamisprosessi vaatii kohdatuksi ja kuulluksi tulemista. Jotkut olivat saaneet rakennettua itsensä seksuaalisina ja sukupuolisina ihmisinä ja pystyneet perustamaan toimivan parisuhteen.
Uhrit eivät kuitenkaan koe saavansa tarvitsemaansa palvelua, apua ja hoitoa. Nykyjärjestelmässä kukaan ei kanna kokonaisvastuuta.
Jollakin uhrilla on saattanut olla kymmeniä päällekkäisiä hoitosuhteita eikä kukaan koordinoi apua. Apua tarvitsevan luukulta luukulle siirtäminen on johtanut avun tarpeessa olevien turhautumiseen ja itsemurhayrityksiin.
Tutkimuksen kohteina olleista seitsemän oli yrittänyt itsemurhaa. Sen lisäksi uhrit oireilivat monin eri tavoin. Joukossa oli ihmisiä kunnianhimoisista menestyksentavoittelijoista alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden yhteiskäyttäjiin.