Oulu Härskien juttujen puhujat, käpälöitsijät ja seksiviestien lähettäjät halutaan kuriin työ- ja opiskelupaikoissa. Ongelma nostetaan entistä näkyvämmäksi muun muassa tietoiskuin maaliskuussa pidettävän kampanjakuukauden aikana. Lisäksi tarkoituksena on kehittää toimia, jolla häirintä saataisiin poistettua.
Kampanja on kansainvälinen, ja se järjestetään Suomen lisäksi Puolassa, Kreikassa, Latviassa ja Liettuassa. Suomessa kampanjan veturina on Oulun yliopiston naistutkimus, joka on tutkinut paljon seksuaalista häirintää paitsi työpaikoilla myös oppilaitoksissa.
- Meidän pitää pystyä luomaan toista ihmistä arvostavaa toimintakulttuuria. Lähtökohtana on, että toisen koskemattomuutta, ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia arvostetaan, kiteyttää projektitutkija Mervi Heikkinen Oulun yliopistosta kampanjan päämäärän.
Suomessa seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla on puhuttu jo pitkään, mutta siitä huolimatta ongelmaa ei ole saatu poistettua.
- Häirinnästä puhutaan avoimesti luottamuksellisissa tilanteissa. Häiritty voi kuitenkin kokea ahdistelun selvittelyprosessin hankalana ja heikentävän omia mahdollisuuksiaan, eikä siksi vie asiaa virallisesti eteenpäin, Heikkinen kertoo.
Seksuaalinen häirintä voi olla sanallista, ruumiillista tai visuaalista. Tavallisia häirinnän muotoja ovat esimerkiksi kaksimieliset vitsit, esille asetetut pornoaineistot ja vartaloa koskevat asiattomat huomautukset. Häiritsijä voi olla yhtä lailla nainen kuin mies.
Ongelma koskee työpaikkojen lisäksi oppilaitoksia, joissa opettaja-oppilas -suhde on epätasa-arvoinen valtasuhde.
Asiantuntemus puuttuu
Seksuaalista häirintää ei tarvitse sietää. Heikkisen mukaan ykkösasiana on tehdä häiritsijälle tiukin sanoin selväksi, että moinen käytös loukkaa.
- Monasti tilanteet ovat kuitenkin niin hämmentäviä, että henkilö vain tyrmistyy eikä saa sanotuksi mitään. Hän ehkä tarvitsee aikaa kerätäkseen rohkeutta ja miettiäkseen, mitä asialle tekee.
Pääasia on, että häirinnästä puhuu ääneen ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Häiritty voi kääntyä vaikkapa esimiehen, työsuojeluvaltuutetun tai työterveyshoitajan puoleen.
Heikkinen muistuttaa, että seksuaalinen häirintä on paitsi henkilökohtainen myös koko työ- tai opiskeluyhteisöä koskettava ongelma. Nykyään monilta työpaikoilta kuitenkin puuttuvat asiantuntemus ja kokemus ongelmatilanteiden käsittelystä.
- Lain mukaan jokaisessa yli 30 henkilöä työllistävässä työpaikassa tulee tehdä tasa-arvosuunnitelma. Yleensä sen pohjalla on jonkinlainen tasa-arvoselvitys työpaikan ongelmakohdista. Jos seksuaalisesta häirinnästä raportoidaan, se pitää kirjata ongelmakohdaksi ja organisaation tulee suunnitella ne toimet, joilla ongelmasta selvitään, Heikkinen selvittää.
Esimerkiksi Oulun yliopistossa seksuaalisen häirinnän estämiseksi ja ongelmaan puuttumiseksi toimitaan varsin mallikkaasti.
- Oulun yliopistossa on tasa-arvotoimikunta hallinnon tasolla. Lisäksi jokaisessa tiedekunnassa ja jopa laitostasolla on omat tasa-arvotoimikunnat. Opettajille ja opiskelijoille on omat nais- ja miespuoliset seksuaalisen häirinnän yhdyshenkilöt ja heidän lisäkseen noin vuoden ajan täällä ovat toimineet tasa-arvoyhdyshenkilöt, Heikkinen luettelee.
Viidessä maassa
Seksuaalisen häirinnän poistamiseksi työpaikoilta kampanjoiva Sosiaalisesti kestävän työpaikan puolesta -projekti alkoi viime vuoden toukokuussa, ja sen näkyvin muoto on nyt alkava kampanjakuukausi. Hanke on osa laajempaa kansainvälistä hanketta, jota koordinoidaan Puolasta.
- Aivan erityisiä toimia tarvitaan maissa, jotka kamppailevat taloudellisten ongelmien ja laajan työttömyyden kanssa. Tällöin pelko työpaikan menettämisestä voi olla suurempi kuin pelko joutua seksuaalisen häirinnän tai ahdistelun uhriksi.
Projektia rahoittaa EU:n Daphne-ohjelma, joka on tarkoitettu lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.
Kampanja alkaa Oulun kaupungin maakuntakirjastossa pidettävässä yleisötilaisuudessa keskiviikkoiltana.