Pääkirjoitus

Seksin os­to­kiel­toa syytä ajaa lain­sää­dän­töön

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla (r.) on haluja suitsia seksikauppaa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla (r.) on haluja suitsia seksikauppaa. Henriksson kannattaa seksin ostokieltoa. Sisäministeri Päivi Räsäseltä (kd.) on tullut tukea oikeusministerin ajatuksille.

Seksin ostokielto olisi luontevaa jatkoa kuusi vuotta sitten hyväksytylle lainsäädännölle, jolla seksin ostamisesta tuli rikos, jos seksin myyjä on parituksen tai ihmiskaupan uhri.

Lainsäädäntö jäi puolitiehen, kun seksin ostoa tai myyntiä ei kriminalisoitu. Laki ei toimi eikä estä seksikauppaa, vaikka viime aikoina ihmiskaupasta on tullut muutamia tuomioita.

On päivänselvää, että seksin ostajalla ei ole intressiä selvittää, onko seksin myyjä parituksen tai ihmiskaupan uhri.

Lopullisena tavoitteena pitää olla, että myös seksin ostaminen on lailla kiellettyä. Nykyisellään seksikauppa on avointa, ja toiminnassa on kiistatta parituksen ja ihmiskaupan piirteitä. Ei ole mitään syytä pidätellä myöskään seksin myyntikieltoa.

Seksikauppa on räikeässä ristiriidassa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittavien periaatteiden kanssa. Naisen keho ei Suomessa voi eikä saa olla kauppatavaraa.

Erityisen huolestuttavia ovat Suomessa viime vuosina yleistyneet tapaukset, joissa aikuiset miehet houkuttelevat alaikäisiä seksiin rahalla ja lahjoilla.

Suomi ei saa olla ihmiskauppiaita houkutteleva maa. Ruotsi on jo kriminalisoinut seksin oston. Euroopassa rehottaa laajalti sietämätön naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmiskauppa. Seksikaupan vastustaminen on asia, jota on ajettava koko EU:n laajuudelta.

Kriminalisointia ei pidä vähätellä. Lainsäädännöllä on tapana vaikuttaa asenteisiin ja käyttäytymiseen.