Tietokonepelien tutkija psykologian maisteri Tarja Salokoski Jyväskylän yliopistosta suosittelee, että valtion elokuvatarkastamo ryhtyisi ennakolta tarkastamaan Suomessa myyntiin tulevat tietokonepelit.
Väkivaltainen sisältö ja pelien suurkulutus ovat tutkimuksen mukaan tietokonepelaamisen varjopuolia. Lapsillekin tarkoitetut pelit sisältävät runsaasti väkivaltaa. Uutena piirteenä nuorten peleihin on ilmestynyt erotiikkaa ja seksiä.
Salokosken väitöskirja tarkastetaan lauantaina Jyväskylän yliopistossa. Tutkimus käsittelee tietokonepelien sisältöä ja pelaamisen riskejä. Maailmanlaajuisesti peliteollisuuden liikevaihto on ohittanut elokuvatuotannon arvon.
Nykytilanteessa Salokosken mukaan peleillä ei ole ennakkotarkastusta. Maahantuojat ja tuottajat asettavat itse peleille ikäsuosituksia. Yleensä elokuvatarkastamo hyväksyy suositukset sellaisenaan. Suositusportaita ovat 3, 7, 11 ja 15 vuotta. Vain K18-leimalla merkityt pelit ovat ehdottomasti kiellettyjä lapsilta.
Väitöskirjan perusaineisto koski vuosia 1999-2001. Sen jälkeen Salokosken mukaan seksi on lisääntynyt peleissä. Esimerkiksi muutamat tyttöjen suosimat pelisarjat sisältävät sosiaalisia elementtejä ja virtuaalista arkielämää - lapsen hankinta edellyttää raskaaksi hankkiutumista. Eräissä poikien suosikeissa voidaan muodostaa haaremi tai harjoittaa prostituutiota.
"Lasten peleissä ja pienten koululaisten suosimissa peleissä esiintyvä väkivalta merkitsee siitä, että pelaaminen ei ole tällä hetkellä harmiton vapaa-ajanviettotapa kaikilla lapsilla", Salokoski tiivistää.
Osa-aikatyön tuntimääriä
Salokoski päättelee, että pelien ikäsuositukset eivät suojaa lapsia pelien väkivallalta. Väkivalta itsessään ei tee kuitenkaan peleistä lasten ja nuorten suosikkia.
Riskipelaaminen eli väkivaltaisten pelien suosiminen ja suurkulutus oli yleisempää pojilla kuin tytöillä. Se oli yhteydessä lapsen heikkoa itsehillintää ilmentävään käyttäytymiseen, aggressiivisuuteen ja levottomuuteen. Jo 10-vuotiaan lapsen suosikkipeli saattoi olla alle 18-vuotiailta kielletty aikuisten peli, jonka antaminen alaikäiselle on rikoslain mukaan rangaistava teko.
Tutkituista oli suurkuluttajia noin kymmenen prosenttia ja heistä valtaosa poikia. Suurkuluttajat käyttivät pelaamiseen aikaa neljä tuntia vuorokaudessa. Viikkotuntimäärä nousi yli 20 tuntiin, joten se vastasi osa-aikatyötä.
Sisältöanalyysin perusteella kolme neljäsosaa peleistä sisälsi paljon väkivaltaa. Se oli lähes aina pelien hallitseva piirre ja etenemisen kannalta välttämätöntä. Pienten lasten peleissäkin lyödään pupua päähän pampulla.
Vanhempien harjoittama pelaamisen valvonta oli suhteellisen vähäistä ja aktiivisuus vaihteli suuresti. Koulutetut nuoret vanhemmat valvoivat lastensa pelaamista tiukimmin.
Pelaaminen osa arkipäivää
Tutkimuksen mukaan tietokonepelien pelaaminen on keskeinen osa suomalaisten lasten ja nuorten arkea. Lähes 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista pelasi silloin tällöin. Keskimäärin pelaamiseen kului neljä tuntia viikossa.
Parhaimmillaan pelaaminen on sosiaalista toimintaa yhdessä ystävien tai vanhempien kanssa. Se on hauskaa vapaa-ajanviettoa, joka kasvattaa nuoren atk-taitoja.
Markkinoille on tullut myös melkein sylivauvoille tarkoitettuja pelejä, joilla vanhemmat voivat viihdyttää ja aktivoida jälkikasvuaan.