Kulttuurikaupunki Oulussa on keskusteltu helmikuu taiteesta. Lehtien palstoilla, verkossa, huoltamon kahvioissa. Vieläpä tanssiteoksesta, jota suuri yleisö yleensä karttelee liikana koikkelehtimisena.
Kukaan ei ole käynyt katsomassa puheenaiheena olevaa Riisuttuna-teosta. Ei ole voinut, sillä se tulee ensi-iltaan runsaan kahden viikon päästä.
Täkäläisittäin esityksessä on erikoista alastomuus. Kolme tanssijaa ja muusikko ovat näyttämöllä ilman vaatteita. Yhdessä esityksessä myös yleisö toivotetaan tervetulleeksi teatteriin rihman kiertämättä.
Kohualastomuudesta on ollut valtava asian mittakaavaan nähden. En usko, että Rovaniemellä, Raumalla tai Turussa jaksettaisiin kouhottaa suutuksissa tanssin takia, ja arvella Sodoman ja Gomorran kaavoitetun nyt kotikaupunkiin.
Kirjoituksissa on epäilty rikosta, vaadittu ikärajaa, syytetty perverssiydestä. On kummasteltu vanhoillisuutta, äimistelty kulttuurikielteisyyttä.
Ohjaaja Salla Tuomisen teos tutkii, mitä ihmisestä näkee roolinsa takaa. Tanssiteos kysyy taiteelle ominaisesti, mitä tapahtuu kun ihminen ei voi ilmaista asemaansa vaatteilla. Valta ja tärkeys näkyy vaatteista. Syrjäytyneen ja murjoutuneen tunnistaa pukeutumisesta.
Katsojan tehtävä on miettiä, onko kysymykseen vastausta.
Keskustelusta on saanut vaikutelman, että alastomuus ei ole helppoa katseltavaa Oulussa.
Arkuuden ymmärtää ilmatieteellisesti: arktisessa ilmastossa paljaaseen pintaan tulee helposti paleltumia. Kun sääseikat siirtää sivuun, nousee keskustelusta esille kolme tuttua teemaa: seksi, valta ja pelko.
Seksi ei ihmetytä. Monelle alastomuus tarkoittaa joko seksiä tai pornoa. Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Matias Ojalehto sanoi Kalevassa 11.2., ettei Riisuttuna ole alastomana esityksenä sivistynyttä kult-
tuuria.
Väite on jämerä. Se määrittelee sivistyksen – henkisen kehittyneisyyden ja avarakatseisuuden – rajat. Lava- tai katsomoalastomuus eivät Ojalehdosta kuulu sivistyksen piiriin. Tällaiseen näkemykseen lautakunnan vetäjällä on omista lähtökohdistaan oikeus.
SittenOjalehto askelsi höttöiselle alustalle huomauttaessaan, että ”yökerhoissa on mahdollisuus päästä osalliseksi alastomuudesta ja eroottisuudesta, jos sitä haluaa.”
Ojalehto vertaa tanssiesitystä, jota ei ole nähnyt, yökerhokonseptiin, jollaisesta tuskin kukaan on Suomessa kuullut. Klo neljään aamulla avoinna olevat viihderavintolat eivät ota vastaan paljaspyllyisiä asiakkaita.
Joillekin on hankala käsittää, että alaston vartalo voi olla taiteen väline ilman seksiulottuvuutta. Tuomisen teoksen eroottisuudesta on vaikea näkemättä sanoa mitään, vaikka puheenjohtaja tuntuu siihen etukäteen pystyvän.
Valta tuli mukaan, kun teatterin hallituksen puheenjohtaja Tytti Tuppurainen vaati esitykselle 18 vuoden ikärajaa. Järkevä ehdotus, koska silloin päätösvalta on aikuisilla.
Kulttuurilautakunnan Ojalehto ryhtyi käyttämään rajoittamisvaltaa. Hän esitti, että lautakunta voi tapahtuneen johdosta leikata tanssiesityksen järjestäneen Oulun musiikkijuhlien tukea. Ojalehto osasi painaa oikeasta napista. Puolen kansan veri kuohahtaa, kun haarovälipornoa väitetään esitettävän verovaroin. Siitä on rangaistava. Ojalehto korosti, ettei verorahoin saa tukea laittomaksi arveltua toimintaa.
Tulemme asiantuntijavaltaan. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen piti esitystä sukupuolisiveellisyyden julkisena loukkaamisena. Järjestäjä ilmoitti selvittäneensä laillisuuden ennalta.
Huh sentään. Ehkä olisi ollut parempi, jos Tuominen olisi ohjannut liikkeettömyyttä tutkailevan vanhoillisen tanssiesityksen Puupalttoossa.
Mielipiteiden vaihtaminen on aina hyvästä. On silti murheellista, että oululaisen kulttuurikeskustelun lopputulos on pelko.
Jäämme odottamaan, viedäänkö rajoja rikkovalta tapahtumalta rahat vai henki.
Kolumni