Tiistaina Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump puhui Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa. Torstaina Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama esiintyi Helsingissä Nordic Business Forumissa.
Mielipide- ja maailmankatsomuserot eivät voisi olla paljon suurempia mitä ne näiden kahden herran välillä ovat. Taannoisten viranvaihtoviikkojen keskinäiset kohteliaisuudet ovat unohtuneet.
Trump haukkuu edeltäjäänsä nimeltä ja pyrkii tekemään tyhjiksi hänen saavutuksensa kun taas Obama on, ilmeisesti lopulta suivaannuttuaan tähän, luopunut perinteestä, jonka mukaan edeltäjä ei kommentoi seuraajansa tekoja. Obama ei ole maininnut Trumpia nimeltä, mutta osoite on monissa puheissa tullut rivien väleissä selväksi, näin myös Helsingin Messukeskuksessa.
Trump ja Obama esiintyivät tyylilleen uskollisesti. Huomio kiinnittyi siihen, mille tai kenelle yleisö nauroi.
"Alle kahdessa vuodessa hallintoni on saanut aikaan enemmän kuin melkein mikään hallinto maamme historiassa", Trump sanoi. Presidentti varmaan odotti, että saliin kokoontuneet maailman johtajat olisivat osoittaneet hänelle suosiotaan.
Itse asiassa he nauraa hekottivat hänelle. "En odottanut tuota reaktiota, mutta se on okei", hölmistyneen näköinen Trump jatkoi. Keskiviikkona Trump kutsui tiedotustilaisuudessa hänelle nauramista tietysti valeuutiseksi ja väitti, että he olivat nauraneet hänen kanssaan.
Obamakin olisi voinut sanoa jotakin tuollaista, mutta todennäköisesti Valkoisen talon kirjeenvaihtajien vuosipäivällisillä, joiden odotetuin osa on istuvan presidentin huumoripuhe.
Trump ei ole osallistunut päivällisille niinä kahtena kertana, jolloin olisi voinut. Boikotin syy on yksinkertainen: Trump on osoittautunut huumorintajuttomaksi. Hän ei osaa nauraa itselleen eikä osaa veistellä hyväntahtoisesti muistakaan.
Yhdysvaltain presidenttien puheista voi olla monesti eri mieltä. Mieleen ei silti tule vastaavaa tilannetta, jossa maailman mahtavimman valtion johtajan sanoille olisi naurettu nyt koettuun sävyyn.
Trumpin vakiohokemia on jo pitkään ollut, että muu maailma on nauranut Yhdysvalloille ja käyttänyt sitä hyväkseen. Hänestä Yhdysvallat on uhri, jota muut ovat kupanneet. Hokema osoittautui tiistaina kerrankin todeksi, mutta muu maailma naureskelikin suoraan sille, joka on julistanut, että naureskelu Yhdysvalloille loppuu.
Tavallaan Trumpia tuli puheen tuossa kohdassa sääli. Trump uskoo omaan erinomaisuuteensa niin lujasti, että hän varmaan hölmistyy kun äkkää olevansakin keisari ilman vaatteita. Näin kävi, kun paikalla ei ollutkaan omia fanaattisia kannattajia, jotka ovat varmasti samaa mieltä sanoipa hän mitä hyvänsä.
Trumpin puheen muu sisältö jäi hilpeyttä herättäneen kohdan varjoon, valitettavasti. Siitä nimittäin kävi hyvin ilmi Trumpin rujo maailmankuva.
Trumpin Amerikka ei tunnusta ilmastonmuutosta, noudattaa vain omia sääntöjään eikä juuri näe eroa demokratian ja diktatuurin välillä. Tästä aatehakkeluksesta voi olla muotoutumassa aikoinaan Yhdysvaltain eristäytymiseen nojanneen Monroen opin trumpilainen versio.
Trump tuskin hevin unohtaa YK-puheensa aikana kuulemansa naureskelun. Jo seuraavana päivänä hän syytti Kiinan yrittäneen puuttua Yhdysvaltain ensi kuussa pidettäviin välivaaleihin.
Todisteita Trump ei esittänyt, mutta hänen YK:n turvallisuusneuvostossa eli maailmanjärjestön kaikista pyhimmässä käyttämänsä väite oli perustrumpilainen: "He (Kiina) eivät halua minun, tai meidän, voittavan, koska olen ensimmäinen presidentti ikinä joka on haastanut Kiinan kaupassa."
Kaksi päivää myöhemmin Obama oli Helsingin Messuhallissa raporttien mukaan oma, yleisönsä huomion vangitseva karismaattinen itsensä: filosofoiva, vitsaileva, välillä tosin itsestäänselvyyksiä puhuva. Trump sai häneltä, nimeltä mainitsematta, muutaman piikin.
Obamalle, 57, ei naurettu Helsingissä samasta syystä kuin Trumpille, 72, New Yorkissa.
Jokainen saa päätellä itse, kummalla presidenteistä on, isosta ikäerosta huolimatta, aikuismaisemmat puheet ja oliko/onko muulla maailmalla syitä suurempaan huoleen edeltäjän vai seuraajan kanssa.