Mikko Latvalan vanhat Opelit ja pari Angliaa saavat töröttää pihalla rauhassa vielä pari kuukautta. Latvalalla on lupa vetää haalarit niskaan ja käydä 1960-luvun kaunottarien kimppuun vasta syksyllä.
"Isoveli pani tällaisen määräyksen. Viimeksi olen rassannut autoja viime syksynä", Latvala nauraa.
Isoveli Toni Latvalalla on painavat syynsä mahtimääräykselleen. Hän on veljensä valmentaja, ja Haapajärven Kiilojen miehellä on edessään kauden, ja koko urheilu-uran kohokohta. Pekingin olympia-areena odottaa vajaan kuukauden päässä.
"Niin... Ovathan olympialaiset sellaiset kisat, joita ei pääse kovin monta kertaa elämässä kokemaan. Maailman piirinmestaruuskisat, kuten Antti Haapakoski (entinen aituri) sanoi", Mikko Latavala toteaa.
Latvala sanoo olevansa harvinaisen tyytyväinen kisavalintaansa. Miestä on helppo uskoa, sillä edellinen mahdollisuus neljä vuotta sitten veti vesiperän mahdollisimman niukasti.
"A-raja oli pari kertaa aivan hilkulla ylittyä. Silloin pettymys oli tosi kova", Latvala muistaa.
"Mutta nyt aion ottaa ilon irti tapahtumasta ja nauttia kilpailemisesta täysillä."
Nöyränä mutta
nöyristelemättä
Latvala ei ole toki lähdössä Pekingiin vain nautiskelemaan isojen kisojen tunnelmasta. Tarkoitus on myös hypätä niin, että kotiin kehtaa tulla pää pystyssä.
"Haastajahan minä olen. Pekingiin mennään nöyränä mutta ei nöyristelemään", Latvala määrittelee.
Latvala ei kuulu kauden tilastotuloksellaan 563 lajin suosikkeihin. Suosikkien listalle hän ei nouse edes ennätystuloksellaan 566. Mutta ne eivät ole hyppääjän lopulliset sanat. Riman ja taivaan välissä on vielä tilaa.
"570 on aivan mahdollista hypätä vielä tänä kesänä. Mutta niinhän olen tainnut sanoa monena kesänä aikaisemminkin", Latvala naurahtaa.
570 on ollut Latavalan haarukassa periaatteessa viimeiset seitsemän vuotta. Miehen ennätys on vuodelta 2001, ja sen jälkeen tuloskehitys on sahannut viiden ja puolen metrin tuntumassa. Tuloskehitystä voi tulkita niin, että mies on huippunsa löytänyt ja jäänyt siihen junnaamaan.
"Ehkä niinkin. Uskon ja tiedän kuitenkin, että ennätys kohenee vielä."
Seuraava paikka käydä ennätyksen kimppuun Latvalalla on lauantaina Kalevan kisojen seiväsfinaalissa. Lähtökohdat ovat hyvät: mies saa hypätä ilman paineita, rata on nopea ja ennusteet lupaavat mainiota hyppykeliä - lihaksiakin kiristää vain vähän.
"Nyt on tilaisuus vetää pienellä riskillä ja aloittaa tavallista korkeammalta (530-540)."
Rintalihas
riekaleina
Olympiakomennus on Latvalalle makea paikka senkin vuoksi, että vielä puolitoista vuotta sitten tulevaisuus seiväshyppääjänä näytti aika pahalta. Latvalalta katkesi rintalihas Etelä-Afrikan leirillä.
"Onneksi se oli alemman käden puolelta. Yläkäden rintalihas joutuu sellaiseen venytykseen ja kiristykseen, että se ei olisi katkeamista kestänyt", Latvala sanoo ja väittää, ettei vammasta huolimatta ollut missään vaiheessa nostamassa seipäitään lopullisesti autotallin kattoon.
Seiväs on sen verran hurja laji, että Latvala on oppinut pelaamaan vammojen ja vahinkojen kanssa. Lihasten lisäksi poikki ovat paukkuneet seipäät, jotka ovat katketessaan kolhinet miestä käsistä ja jaloista.
"Seiväs on yleisurheilulajeista ainoa, jossa on oikeasti vaarana jopa kuolla. On se vähän sellainen extreme-laji."
Extreme-lajeista puheen ollen... Latvalan vanhojen Opeleiden seasta löytyy yksi vähän ärjympi kampe.
"Neliveto Vectra - se on kova peli, kun siitä vähän kutittelee tehoja irti. Voisi lähteä vaikka Janne Ahosen kanssa viivalle", Latvala haaveilee.
Sitä ennen pitää kuitenkin kutitella pari kertaa kaikki tehot irti seiväspaikalla.