Seitsemäs välierä Kärpät–HIFK lauantai-iltana Raksilassa. Käsikirjoitus on herkullisempi kuin Soppamiehen kesäkiertue. Liigan kaksi jättiläistä taittavat peistä loppuottelupaikasta.
On pomminvarmaa, että jokainen pelaaja jättää lauantaina viimeisenkin voimanrippeensä kentälle. Kukaan ei mene sekunniksikaan asioiden edelle. Antaa Tapparan odotella.
Seitsemäs välierä on tuttu juttu Kärpille. Siinä show’ssa Kärpät sai keväällä 2015 ruusun JYP:iä vastaan, mutta vuonna 2016 Tappara syötti oululaisille päiväysvanhaa mustaamakkaraa.
Kärpät on nyt siis jo kolmatta kertaa neljän vuoden sisään seitsemännessä välierässä kotikaukalossaan. Ainoat kolmen seitsemännen välierän veteraanit tulevat olemaan – ilman odottamattomia tapaturmia – Julius Junttila ja Saku Mäenalanen.
Lasse Kukkonen istui kolme vuotta sitten katsomossa kylkiluu murtuneena.
Voitetun seitsemännen välierän jälkeen edes noin vakava vamma ei pystynyt pitämään Kukkosta pois kaukalosta.
Kärppäkapteeni puri hampaat ikeniään vasten ja pelasi lopulta kipua halveksien kuusi loppuottelua Tapparaa vastaan.
Pudotuspeleissä jokaisella joukkueella on kokoonpanossaan pelaajia, jotka ovat kaukalossa ainoastaan kipulääkkeiden, teippausten tai puudutusten ansiosta. Muitakin kuin Kukkonen, joka tosin taitaa olla tällä hetkellä kärppäpelaajista terveimmästä päästä.
Ei tarvitse olla lääketieteen ammattilainen nähdäkseen, että Kärppienkin ketjuissa on illasta toiseen miehiä, jotka eivät runkosarjassa tulisi koskaan kaukaloon siinä kunnossa, missä he nyt ovat. Ei ole sattumaa, että Mikko Manner on siirtänyt luottosentterinsä Nicklas Lasun laitahyökkääjäksi.
Mutta niin kauan kuin pelaaja on kokoonpanossa ja kentällä, loukkaantumiset ovat vain tekosyy. Kun pelaaja vetää varusteet päälleen ja hyppää kaukaloon, hän on pelikuntoinen. Loukkaantuneet ovat katsomossa.
Valmentajat tietysti sanovat, että loukkaantumiset eivät vaikuta – ainakaan suuresti – joukkueen iskukykyyn.
Kaksi vuotta sitten, kun paluuta yrittänyt Joni Pitkänen joutui viheltämään pelin poikki ja lopettamaan uransa, silloinen kärppävalmentaja Lauri Marjamäki sanoi, ettei Pitkäsen varaan oltu laskettu mitään ja että hän oli vain ekstra-apu.
Samana keväänä Markus Nutivaaran loukkaannuttua ensimmäisessä Tappara-välierässä, Marjamäki totesi, että muille avautuu nyt tilaisuus.
Kauden päättäneen pronssiottelun jälkeen Marjamäki avasi sanaisen arkkunsa, kun kaulassa roikkui pronssinen mitali. Hän kertoi, kuinka Pitkäsen loukkaantuminen oli koko joukkueelle valtava kolaus sekä pelillisesti että henkisesti.
Leijonien nykyinen päävalmentaja vihjaili rivien välistä, ettei sen kauden kärppäjoukkuetta olisi pysäyttänyt kukaan tai mikään, jos Pitkänen ja Nutivaara olisivat olleet pelikuntoisia pudotuspeleissä.
Odotellaan, millaisia tarinoita kuulemme tämän pudotuspelikevään jälkeen.