Osaka Olli-Pekka Karjalaisella on aika karu työkalu: vaijerin nokassa kököttävä seitsemänkiloinen rautapallo.
"Joo, mutta se on mun kaveri", Karjalainen hörähtää.
Moukarin kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, sillä vuodessa Karjalainen linkoaa rautapallon hallin pressuun tai harjoituskentälle noin 5 000 kertaa. Tällä harjoituskaudella hän on lennättänyt kaveria tavallista vähemmän.
Moukareita on useita eri merkkejä. Kansainvälisen urheiluliton hyväksymiä miesten eri merkkisiäja mallisia moukareita on kaksikymmentä. Isoja eroja niiden välillä ei ole, jotakin kuitenkin. Pallon halkaisija ja varren mitta vaihtelevat - tietysti sääntöjen sallimissa rajoissa.
"Ja kahvassa on joitakin erilaisia virityksiä", Karjalainen lisää.
Fysiikkaa tunteville on itsestään selvää, mitkä ovat hyvän moukarin muodot: pieni pallo ja pitkä varsi.
"Sentti lisää vartta, ja heittoon metri lisää", Karjalainen suhteuttaa.
Karjalaisella on kisareissulla pari omaa moukaria, ja kotona niitä lojuu muutamia lisää. Kisoissa heitetään kuitenkin järjestäjien välineillä.
"Katson sieltä pisimmän ja heitän sillä. Niin taitavat tehdä kaikki muutkin."