Lapin ylioppilasteatteri: Teatterilaboratorio 1 & 2. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Ohjaus Topi Matikainen. Onnellista jatkoa. Ohjaus ja koreografia Maria Laitila. Seuraava esitys Rovaniemellä kulttuuritalo Wiljamissa 12.11. klo 19.
Lapin ylioppilasteatterin kausi alkaa kahden pienoisteoksen paketilla. Sen paremmin Aleksis Kiven teksti kuin Ilpo Tiihosen runoihin tukeutuva tanssiteoskaan eivät anna esiintyjille armoa. Pienetkin lipsahdukset syövät heti uskottavuutta.
Seitsemästä veljeksestä poimittu hiidenkivikohtaus kompuroi aluksi laulujen ja tarinoiden katkomana, mutta veljesten lämmetessä kivelle alkaa kertyä rentoa miesenergiaa.
Topi Matikaisen ohjauksessa Jukolan pojat rinnastuvat hauskasti baariporukkaan: ryypiskelyn lomassa tilitetään, mesotaan ja tuijotetaan urheilua. Hiidenkiven turvallisesta äijäpiiristä ei tunnuta tahtovankaan pois.
Esitystä kannattelevat Olli Halttu karheana Juhanina ja Juha Mäntykentän Simeoni. Juhanissa korostuu isovelimäisyys, suorastaan isällisyys. Tarkalla mimiikalla luotu lapsenuskoinen Simeoni hoippuu humoristisesti innostuksen ja tunnontuskien välillä.
Onnellista jatkoa toimii sekin näyttelijäntyön varassa. Pienet ilmeet ja jännitteet nousevat varsinaista koreografiaa tärkeämmiksi.
Selkeistä episodeista rakentuvassa teoksessa yksinkertainen on kaunista. Koruton kehonkieli ja muutaman esiintyjän vuorovaikutus koskettavat voimakkaammin kuin suuret kohtaukset, joissa lavan täyttävä tanssi muuttuu helposti hahmottomaksi.
Esiintyjien lausuessa tekstejä huomio siirtyy usein liiaksi puhujaan. Runot toimivatkin parhaiten tallenteina, jolloin ne sulautuvat pehmeästi ambientmusiikkiin ja liikeilmaisuun.
Huippukohdaksi nousee ohjaaja Maria Laitilan ja Eino Hantulan intiimi kaksintanssi. Elävä pianomusiikki tuo lämpöä sähköisiin äänimattoihin.
Kummankin teoksen ansiot ja heikkoudet nousevat esiintyjien osaamisesta.
Kokemattomampien ilmaisusta puuttuu vielä johdonmukaisuutta ja uskallusta, mutta varmemmat tekijät auttavat esityksiä hatarien kohtien yli.