Ensi maanantaina, lokakuun viimeisenä päivänä ylittyy YK:n laskelmien mukaan tällä planeetalla seitsemän miljardin ihmisen raja. Onko se oikeasti juuri tuona päivänä, sitä ei tietenkään kukaan tiedä. Joskus näinä aikoina kuitenkin.
Sata vuotta sitten oltiin alle kahdessa miljardissa. Ennusteiden mukaan tämän vuosisadan lopulla vakiinnutaan jonnekin toiselle kymmenelle miljardille. Katto siis tulee vastaan, ehkä. Ennuste on ennuste, yllätyksiä tulee aina. Väestöräjähdys on joka tapauksessa tosiasia. Koko ajan synnytetään maailmaa, josta on kehkeytymässä kovin erinäköinen kuin ennen.
Väestökasvun erikoisia piirteitä on se, että näillä kulmilla tila on lisääntymään päin.
Suomi jatkaa aika lailla ennallaan. Monessa Euroopan maassa väkiluku kääntyy lähivuosikymmeninä laskuun. Aivan erityisen rajua pudotus on Venäjällä, jossa Neuvostoliiton jälkeinen aika tiesi kuolleisuuden nousua ja syntyvyyden laskua. Nyt Venäjällä asuu runsaat 140 miljoonaa ihmistä, missä jo on jokin miljoona laskua. Jos Venäjällä jatketaan niin kuin nyt näyttää, koko valtavan maan asukasmäärä putoaa 30 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä.
Kun Venäjällä vielä maaseutu tyhjenee muutenkin ja kaupungit kasvavat, eteen tulee pari yksinkertaista kysymystä: millaisella väkimäärällä noin valtava alue oikein enää pysyy toimivana, ja voiko todella muun maailman täyttyessä jonnekin syntyä näin suurta tyhjiötä?
Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on jo näkyvillä. Venäjä on täyttymässä siirtolaisista, sekä laittomista että laillisista. Samalla maa muuttuu, sillä tämä väki tulee etelästä. Islamilaisen väestön osuus Venäjällä on jo jossain viidenneksen jommallakummalla puolen. Tilastot vaihtelevat mutta suuntaus säilyy.
Sen muutoksen hallitseminen vaatii taitoa. Hoidetaanko asiat hyvin kuten Tatarstanissa, joka on kukoistavaa seutua vai päin seiniä kuten Tetenian suunnalla? Väestökehitys vie Venäjää isojen kysymysten äärelle.
Euroopassa laajemmin ottaen edessä on ikääntymistä, eläköitymistä ja harmaantumista. Siis asioita, joiden hoitaminen kunnialla vaatii vahvaa hyvinvointivaltiota. Se taas vaatii vahvassa kunnossa olevaa yhteiskuntaa.
Tämänkin päivän Bryssel-uutisista voi seurata, kuinka helppoa tämä on. Rahat ovat loppu eikä lisää tule, eikä päätöksiäkään tahdo syntyä.
Eurooppa on muuttunut esimerkistä kysymysmerkiksi. Hyvinvointivaltion ylläpito tulee koko ajan raskaammaksi. Pitäisi tuottaa yhä enemmän yhä vähemmällä väellä, eikä se näytä onnistuvan. Jokin aasialainen yliopisto aikanaan tutkii, kuinka ennen mahtava Eurooppa muuttui ulkomuseoksi ja (kuten Pohjois-Suomen tapauksessa) raaka-ainevarastoksi.
Väestökehitys on hyvin epätasaista. On harhaluulo, että kehittyvien maiden väestö aina vain kasvaisi. Kiinan ja Brasilian väestönkasvu on hyvin maltillista ja kääntyy tällä menolla laskuun, Kiinan tapauksessa miljardin alapuolelle.
Intia nousee väkitilastojen ylivoimaiseen kärkeen. Monen Afrikan maan asukasluku kasvaa vielä valtavia määriä. Tyypillisesti suurimmat lisäykset tapahtuvat siellä, missä elämä on kaikkein köyhintä. Odotettavissa oleva viiden suurimman maan kärki on Intia, Kiina, Nigeria, Yhdysvallat ja Tansania.
Nuoret ihmiset kaipaavat työtä, toimeentuloa ja tulevaisuutta. Jos niitä ei ole tarjolla, tapahtuu jotain. Arabikevät on esimerkki siitä, kuinka turhautuminen voi purkautua tavalla, joka muuttaa yhteiskuntaa. Noissa maissa muutospaine purkautui tavalla, jossa vaadittiin demokratian lisääntymistä. Mitä siitä oikeasti seuraa, on vielä näkemättä. Tunisia ainakin vapautui sisäisesti.
Paljonko ihmisiä maapallo sitten kestää?
Vastaus riippuu siitä, kuinka kestäminen määritellään. Monta ekologian kestokyvyn rajapyykkiä on varmasti jo ohitettu, vaikka ruokaa pystytään tuottamaan. Pelkkä tila muuttuu entistä arvokkaammaksi. Onnettomuuksien vaikutukset suurenevat. Ihmisarvoisen elämän järjestäminen kaikille pysyy haasteena.
Lisäksi on päivänselvää, ettei maailmalta voi eristyä, vaan ihmisten kirjo kasvaa kaikkialla.