Matti Vanhasen porvarihallitus aikoo panna pitkään seisoneet vedet liikkeelle remontoimalla kovalla kädellä perinteistä ministeriörakennetta. Hallituksen ohjelmapaperi on muutenkin uudistushenkinen.
Keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP pääsivät silmiinpistävän sopuisasti yhteisymmärrykseen Matti Vanhasen toisen hallituksen vallanjaosta ja ohjelmasta sunnuntaina. Kyseessä ei ole pelkkä poliittinen näyttö, vaan myös osoitus siitä, että torstaina nimitettävä porvarihallitus yrittää aloittaa luottamukseen perustuvan uuden ajanjakson Suomen hallituspolitiikassa.
Uuden alku näkyy kaikkein selvimmin hallituksen sisäisessä vallanjaossa. Keskusta ei edes yrittänyt vetää kokoomusta kölin alta, vaan antoi sille yllättävän vahvat salkut. Kokoomus saa keskustan tavoin torstaina nimitettävään hallitukseen kahdeksan ministeriä.
Kokoomusjohtajasta Jyrki Kataisesta tulee odotetusti valtiovarainministeri ja sisäpolitiikan vahva vallankäyttäjä. Kokoomuksen makein voitto on kuitenkin ulkoministeriö, jonka se saa johdettavakseen ensimmäisen kerran sotien jälkeen. Virka menee Ilkka Kanervalle - konkaripoliitikolle, joka antoi ulkopoliittisia näyttöjä Urho Kekkosen valtakaudella. Myöhemmin Kanerva on kunnostautunut enemmän urheilujohtajana.
Kokoomus saa lisäksi tärkeänä pitämänsä opetusministeriön ja sisäministeriön. Sauli Niinistöstä tulee eduskunnan puhemies, joten kokoomuksen yllättävä paluu valtaan vain yhden oppositiokauden jälkeen tapahtuu fanfaarit soiden. Puolueella ei ole ollut ennen hallituksessa yhtä vahvoja asemia.
Hallituksen johtava puolue on silti keskusta, mutta se tyytyi vain yhteen huomiota herättävään uuteen valloitukseen: se ottaa ympäristöministerin salkun. Kun maa- ja metsätalousministeriö pysyy vanhaan tapaan keskustalla, sillä on nyt strategisesti vahvat asemat ajaa mieleisellään tavalla maaseutuväestön etuja.
Keskusta pitää myös kunta-asiat itsellään, ja se on hyvä uudistusten kannalta. Raskaista salkuista kauppa- ja teollisuusministeriö säilyy niin ikään keskustalla ja sille tulee sosiaali- ja terveysministerin arvostettu virka.
Pienin hallituspuolue RKP pärjäsi myös valtapelissä hyvin. Se saa kaksi ministerin virkaa, kuten myös sitä suurempi Vihreä liitto. RKP:n uuden johtajan Stefan Wallinin kelpaa olla, kun vallanjako hoidetaan nimittämällä hallitukseen peräti 20 ministeriä.
Se on Suomen oloissa liioittelua ja paha kauneusvirhe uuden hallituksen muuten raikkaassa yleisilmeessä.
Puuduttavan pitkän hallitusohjelman kohahduttavin kohta on työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen ensi vuoden alussa sekä muut ministeriöissä tapahtuvat uudelleenjärjestelyt. Porvarihallituksen neuvottelijat uskalsivat tehdä nyt sen, minkä odotettiin tapahtuvan jo neljä vuotta sitten hallitusneuvotteluissa.
Kolmen ministeriön osista koottava uusi ministeriö on pitkään aikaan merkittävä uusi avaus Suomen hallintokulttuurissa. Uudistuksen läpimeno edellytti SDP:n putoamista oppositioon. Samasta syystä keskusta sai vihdoinkin läpi ruoan arvonlisäveron pudotuksen 12 prosenttiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on kirjoitettu uusin sanoin, mutta sinivihreä hallitus ei ota yhtään edeltäjäänsä pitempää askelta kohti Natoa. Natosta todetaan vain, että Suomi säilyttää mahdollisuuden hakea sotilasliiton jäsenyyttä. Varovaisuudesta kielii jotain myös se, ettei Niinistöä kelpuutettu ulkoministeriöksi. Mahdollista riskiä presidentti Tarja Halosen kanssa ei haluta ottaa.
Hallitus minimoi riskejä myös vakuuttamalla yhteistyöhaluaan järjestöjen kanssa työelämän uudistuksissa. Esko Ahon porvarihallituksen aikaiset opetukset ovat näköjään säilyneet keskustan ja kokoomuksen muistissa. Mutta ajatkin ovat nyt toiset. Ay-liike on suhtautunut toistaiseksi hyvin asiallisesti porvarihallituksen tuloon.
Hallituksen talouspolitiikasta jää hieman valju kuva. Tuloverojen kevennykset jatkuvat, mutta hyvin maltillisina. Lisäksi hallitus korjaa eräitä verotuksen epäkohtia, muun muassa alentamalla eläkeläisten verotusta. Toimet jäävät kuitenkin niukanlaisiksi.
Hallituksen työllisyystavoite, 72 prosenttia, on taas erittäin kova. Hallitusohjelma ei vakuuta. Voidaanko siihen päästä muuten kuin ulkomaisella vetoavulla.