Pattijoella syntyneen taiteilijan teosten tavoite herättää kunnioitusta. Ne yrittävät imitoida aikaa.
"Esimerkiksi Ajan jaloissa on lähtenyt mummolastani. Minua viehättävät vanhan talon jäljet: haan seinään hankaama jälki, kynnykseen kulunut muoto, tapetin repeytymä tai naulanreikä. Niissähän se aika on", Nuoren taiteilijan stipendin juuri saanut Mari Mathlin kertoo. Stipendin myönsivät Oulun taiteilijaseura 63 ry ja PROTO ry.
Galleria 5:ssä avattu näyttely koostuu paljolti kulumista. Mathlinin työt saattavat koostua naarmuisista vanereista tai kokoelmasta erilaisia hiekkapapereita.
Vanha ja kulunut on raahelaisen mielestä kaunista.
"Kotiympäristöni, isäni ja sukulaisteni jäljet ovat antaneet minulle paljon aineksia töihini."
Taiteilijan onnekas matka
Mathlin on valmistunut Uusikaarlepyyn Svenska Yrkehögskolanista viime vuonna. Reissu oululaiseen galleriaan ja stipendiaatiksi on ollut muutenkin pitkä. Lukionsa Mathlin kävi Savonlinnassa.
"Kai se taidelukio-sana herätti mielenkiinnon. Uskoin, että saan piirtää ja maalata enemmän kuin jossain muualla", Mathlin kertoo.
"Ei sitä nuorena tiennyt, millaista kuoppaa itselleen kaivoi", hän naurahtaa.
Myös Mathlinin teokset ovat tavallaan matkalla. Ei-esittävät työt syntyvät prosessin kautta. Tavoite on harvoin kirkkaana mielessä, ja kokeileminen ja leikkiminen työstäessä on tärkeämpää. Gallerian seinällä on esitys siihenastisesta kehityksestä.
"Valmis teos on dokumentti itselle, sellainen kuitti tai tiliote", Mathlin sanoo.
Galleria 5:n näyttelytoimikunnan valintaperusteissa todetaan, että 26 ikävuodestaan huolimatta raahelainen vaikuttaa valmiilta taiteilijalta.
"En ole samaa mieltä. Luonnehdinta tuntuu oudolta, koska tekeminen on niin olennainen osa töitä. Työni on jatkuvaa kehittymistä", Mathlin toteaa.
Raahelainen siunaileekin hyvää onneaan. Näyttelyjä on kertynyt jonkin verran ja välillä lykkyä on ollut matkassa. Nuoren taiteilijan stipendin hakeminenkin olisi unohtunut ilman hyvää ystävää, joka muistutti mahdollisuudesta.
"Viikkoa ennen hakuajan loppumista soitin, että ehdinkö vielä mukaan. Sitten vain tempaisin äkkiä hakemuksen kasaan", Mathlin naurahtaa.
Vanhuus häipyy kehityksen tieltä
Mathlinin töiden teema, kuluminen ja vanhuus, ei enää ole kovin trendikästä. Uutta rakennetaan jatkuvasti ja ihmiset pakkautuvat kerrostaloihin mieluummin kuin omakotitaloihin suurkaupunkien ulkopuolella.
Innoitusta antanut mummolakin menee remonttiin, sillä rakennuksen pitäisi palvella Mathlinin vanhempien kotina.
"Minä kai siinä remontissa isoimpana jarruna olen ollut", raahelainen sanoo.
"Mutten vastusta uuden rakentamista, eiväthän ihmiset voi missään hökkeleissä elää. Itsekin asun kerrostalokaksiossa."
Huolella tehty konservointi lämmittää taiteilijan mieltä. Järjen kanssa kunnostettu vanha rakennus on kaunis.
"Pattijoen pappila kunnostettiin äskettäin aika perinpohjaisesti. Mielestäni se on tehty hyvällä maulla, pihapiiriä myöten."
Taiteensa työstämistä Mathlin voi jatkaa pian täysipäiväisesti. Nuoren taiteilijan stipendin lisäksi Mathlinille on myönnetty Suomen kulttuurirahaston apuraha. Opettajan sijaisuudet jäävät ainakin joksikin aikaa taka-alalle.
"Toivottavasti pääsen työhön saman tien kiinni. Päällimmäinen tavoite on kuitenkin pysyä rehellisenä itselleen, omalle työlle ja näkemykselle."
