32-vuotias Teemu Kokkoniemi on televisioruudussa remeltävien Duudson-rämäpäiden hengenheimolainen - ainakin rohkeuden suhteen.
Kokkoniemi teki elämänsä ensimmäisen surmanajoharjoituksen toukokuussa. Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin, mies ajaa moottoripyörää surmanajotynnyrin pystysuoralla seinällä.
"Pelkkä ympäriajaminen ei ole mikään näytös", Kokkoniemi muistuttaa.
Ei niin.
Mutta näytöksen kriteerit täyttyvät viimeistään silloin, kun Kokkoniemi irrottaa seinällä kätensä moottoripyörän sarvista ja tuulettaa olympiavoittajan elkein. Vain kuolematon "katso äiskä, ajan ilman käsiä" -huuto puuttuu.
Temput haltuun
kahdessa kuussa
Ensimmäisen virallisen näytöksen kuusihenkinen Surmanveljet-ryhmä järjesti torstaina Reisjärvi-päivien yhteydessä. Yleisö oli tempuista haltioissaan.
"Hurjaa hommaa", huokasi Reisjärven kunnanjohtaja Pekka Leppänen, joka on saanut paikkakunnalle uuden vetonaulan.
Myös 12-vuotiaaseen Jani Ikoseen Kokkoniemen ja kumppaneiden päristely teki vaikutuksen. Syksyllä kuudennen luokan aloittava vantaalainen on nähnyt pääkaupunkiseudulla kaikenlaista, mutta ei mitään surmanajon jännittävyyteen verrattavaa.
"Olisi ollut hirveä näky, jos ajaja olisi tippunut seinältä", Ikonen kauhisteli.
Avausnäytöksessä kaikki sujui hyvin. Harjoituksissa haavereilta ei ole kuitenkaan vältytty.
"Toistakymmentä kertaa olen tullut seinältä ryminällä alas. Tällien ja mustelmien myötä into on vain kasvanut", siviilissä autokorjaamoa pyörittävä Kokkoniemi virnistää.
Surmanveljet edustaa suomalaisen surmanajoperinteen kolmatta sukupolvea. Reisjärvisten edeltäjiä ovat Onni ja Kalevi Suuronen sekä Hornanveljet-ryhmä, joka lopetti keikkailun viime vuonna.
"Ostimme tynnyrin Hornanveljiltä. Pönttö pystytettiin vappuna naapurin pihalle. Aivan nollapisteestä lähdimme liikkeelle. Kaikki on pitänyt opetella yrityksen ja erehdyksen kautta", Kokkoniemi kertaa.
Ei uhoa, vaan
kylmä pää ja taitoa
Taidot ovat kehittyneet ällistyttävällä vauhdilla. Maaselkä-lehden toukokuisessa haastattelussa Kokkoniemi aprikoi, ettei tynnyrissä vielä nähdä paikkakunnan omia kuskeja.
Mutta kuinka kävikään?
Nyt reisjärviset ajavat pöntössä muun muassa ilman käsiä, käsi kädessä, rinnakkain ja vastakkain. Kenties näyttävimmässä tempussa Kokkoniemi poimii katsomosta ojennetun juomapullon, irrottaa kädet moottoripyörän sarvista ja ottaa huikan.
Vaikka Kokkoniemi - taiteilijanimeltään Reuha - näyttää viileältä kaverilta, on pelolle aina sijansa. Seinäajajat eivät ole seinähulluja.
"Jos joskus käy niin, ettei minua pelota, lopetan. Surmanajajalla pitää olla taitoa ja kylmä pää. Tänne ei päästetä kokeilemaan kavereita, jotka uhoavat", hän toteaa.
Surmanajotynnyri ei ehkä olekaan oikea temppufoorumi Duudson-tähdille.
Haave: "Ajan
vielä takaperin"
Ryhmään kuuluvan Ilkka Kinnusen mukaan on luonnollista, että kaverusten uudeksi harrastukseksi valikoitui juuri surmanajo.
"Kaikenlaista on vuosien varrella kokeiltu: esimerkiksi vesihiihtoa rattikelkalla ja autoilua kahdella renkaalla", Kinnunen heittää.
Teemu Kokkoniemen Irina-vaimo ei ole säikähtänyt puolisonsa temppuiluintoa. Surmanajokuvion toteutuminen oli vain ajan kysymys. "Teemu on aina etsinyt rajojaan."
Yksi Kokkoniemen suurimmista faneista on hänen tyttärensä. Reilun vuoden ikäinen Niina nauttii suunnattomasti, kun saa istua tynnyriä kiertävän isän kyydissä.
Nähtäväksi jää, millaisia temppuja Surmanveljet tulevaisuudessa esittelevät. Kokkoniemen silmien palosta näkee, että mies on vasta pääsemässä vauhtiin.
"Haaveena on ajaa tynnyrissä takapuoli menosuuntaan päin. Tasaisella maalla se jo onnistuuÊ6;"